20

miks tän pitää olla oikeesti näin vaikeeta ? MIKSI. miksen enää jaksa, no siks koksa mul ei oo enää tääl mitää. huomaan, et ''kaverit'' puhuu toista ja oikeesti tarkottaa muuta. eli valehtelee suomeks sanottuna. huomaan, etten jaksa nähä ketää ja tällee, mut sit jos jaksais.. ni sit kukaan ei jaksa. kaikki ajautuu vaa pois päin.. mut en kyl jaksa siintä enää välittää. empä jaksa ite enää tääl elää. jos lähtisin mitä välii sil enää olis ?onks muka oikeesti joku sellanen joka välittäs? mä en ainakaann enää usko.

Mut vois kyl sit ne ''kaverit'' sanoo suoraa, et niiteikiinnosta oikeesti yhtään, miltä minusta tuntuu. äääää, vittu. en jaksa. en haluu enää ikinä nähä ruokaa, enkä varsinkaa laittaa sitä suuhun ja nielasta. helvetti. mun kädet on ihan jäässä. vihaan koko maailmaa, vihaan kaikkea, varsinki itteäni. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ ! en enään jaksa olla täällä. jos vaa voisin, lähtisin täältä. joka päivä on aina värittömämpi ku edellinen. kuka täällä kestää oikeesti loppuun asti ? kaikki lähtee aikanaan, toiset jaksaa odottaa ja toiset lähtee aikasemmin. mut mä en jaksa välttämättä oottaa kovinkaan kauaa enää. mulle sanotaan: koita kestää, mut miten voin kestää ku sanat ei voi auttaa ?

Ku voispa jossaa olla ihminen joka jaksais kuunnella, ja ymmärtäis ku sille sanois mitä oikeesti kuuluu. Kun ihmiset jotka ei ymmärtäis kuitenkaa, niille on vaan pakko sanoa että kuuluis muka hyvää, vaikka oikeesti se on aivan toisin. voispa joskus sanoa vain, että minä olisin historiaa. mutta joku hemmetin jumalaki ( jos ees on olemas, ei oikee jaksais uskoo et olis) haluu et kärsin vaa tääl, kku oikeesti tuntuu tosipahalle, tuntuu et mul ei oikeesti oo enää ees sydäntä. Enkä tosissaa jaksa uskoo et huominen olis parempi, koko tulevaisuus on valoton. ääääähelvetti. en kestä enää tätä paksaa. kuka vois tätä jaksaa ? ku kaikki vaa menee niin pielee, ku olla ja voi. ku en ees pysty sanoin kuvailla kuinka paha mun on olla. Ja kukaa ei jaksa kuunnella. ketä muka kiinnostais, no ei kyllä ketään sanotaa vaa et : '' joo kyl mulle voi puhuu jne, jaksan kyl kuunnella ja haluun aina yritttää auttaa, ku sul on paha olla.'' vittuuks kukaa on minuu enää kuunnellu missää asias ? vaikka olis kivoiki juttui kerrottavana, ni kuka oikeesti kuuntelee? - eikukaan, kukaa ei nähtävästi vaan jaksa.

Joo yks meijän luokalta, on selittäny sen kaverillee kaikkee ku on puhunu munkanssa. joo ei sitä täälä mihinkää tarvita, kuolkoot vaa pois, et olkoo sit jossaa yksin, ku pläplä. --> ei sitä täällä mihinkää tarvita, kuolkoo vittuu jne. tota samaa se oli jatkanu jne. sit ku sain tietää tost se toinen '' kaveri'' sano vaa mulle : ku sille tulee välil sellasii kohtauksii et se ei jaksa ketää ja et sit se on vaa sillee et kaikki vois painuu vittuun täältä jne. no haistakaa vaan paksa. luuleekohan se oikeesti et uskoo tollasta valetta ? ku jos puhuu toista ja sit kaikki muut tietää mitä mieltä oikeesti on. ää helvetti. mut ehkä sit kaikki on vaa tota mieltä, no mitäs mä täällä sitte vielä teen? - en mitään. ja sit toinen sano mulle viel tänää. et dataa kokopäivän ja lukee kokeisii, sit ku kysyin et onks se siis yksin ni sit se sano et jjoo varmaan on. no sitte ku kysyin et haluisko se olla munkaa nyt tänää, (ku se tuli matkoiltakii vast ) ni sit se oliski yhtäkkii kipee. joo en tiiä uskonko enää tohon, koska mulle on sanottu toi :'' oon vähä kipee/ mul on vähä huono olo'' niin monta kertaa, et se kuullostaa ihan kenenvaa suusta valheelta. ja sitäpaitsi yleensäkki ne kaikki ketkä sanoo tollee, on ollu koulus ihan ''ok, olosiin'' että joo. no en nyt sit enää ees kysykkää keltää et voiko kukaa ees olla. koska tiiän että todellisii kavereita mulla ei pahemmin kai olekkaan. ne vaa esitää kaverii mulle, ja sit ku oikeesti tarvis sitä kaverii ne kääntää selän ja lähtee kävelee vaa pois. ja kaikki muut sen sitte tietää, ettei kukaa ookkaa oikee kaveri tai varsinkaa ystävä mulle.
kaikki on kai sit vaa esittäny. mut nyt ku tiiän totuuden kaikki lähteeki täs ympärilt menee.

joo uskon kyllä että joudun kohta laitokseen, mut mikäs siinä, eipä mulla täälläkään oo enää ketää. mul on nimittäin lääkärin aika ens viikolla, ja siel on niiku hoitosuunnitelma, ja kaikki asiat pitää taas kertoo, no joo niistä lääkkeist ei oo ollu yhtää mitää apuu, ne ei vaikuta mihinkää. mut en mä oikeestaa jaksa ees välittää. vittu saatana helvetti jumalauta perkele saatana . 666. vittu. miks mul on näin paha olla? miks mun olo on tällänen ? tuntuu et joku yrittäis vetää pohjalta, vielä alaspäin.huoh. enkä ees pysty tunteit selittää mitenkää sanoil.

Mulla on ikävä J tä. kamala ikävä, on. kauhee oloki. itkettää. itkin ku kaipaan nii paljon. miksei kaikki vois olla niiku ennen ? mulla on kamalan kova ikävä, kaipaan sitä kaikkea niin paljon.

vituttaa 10/10. äääääääääääääääääääääääääääääääääääää, jos olis toivomuskaivo heittäisin sinne kaikki mun kolikot ja kaiken muunki. ja toivosin, et pääsisin täältä lähtee. tai sit hukkautuisin vaa sinne kaivoon. tää elämän tälläin tie näyttää siltä et kävelen pimeel polul, ja se polku on eronnu siit toisesta tiestä mil kaikki muut kävelee. ja kaikki puut tän polun varrel on mustii ja kuolleita, ja ku huutaa ni kukaan ei vastaa, ei ees kaiku. tääl ei todellakaan ole ketään. kukaan ei kuule. kaikki on pimeetä. ja sit välil puitten välist näkyy valoo, ja saa uutta uskoo tähän elämää, mut sit menee ohi, koska ajattelee et siel pidemmäl on lisää valoo, mut siel onki täysin synkkää ja pimeetä, ei nää mitään. ja sit se polku vaan loppuu. on pimeetä, ja missään ei oo ketää tai mitään. sit jää siihen seisomaan. eikä enää voi tehä mitää, koska ei osaa kääntyy takasin eikä uksalla liikkuu eteenpäinkään koska siel ei oo polkuu jota seurais.

ku mun alamäki alko, en osannu enää pysähtyy, ja joka päivä olin lähempänä pohjaa. sit yks päivä olinki pohjal enkä enää osaa nousta ylös. kukaan ei oo ottaas kädestkii ja auttaas mua sille oikeelle tielle. jään tänne..

en tiiä enää mun elämän määräänpäätä. äöä . musta tulee kaunis valkonen enkeli, enkeli höyhenen kevyt. jatkakaa te vaa onnellista elämäänne. mun elämä tais olla vaa kestävyyden testi.et kauanko jaksan ottaa paskaa niskaa ! kukaa ei kuuntele vaik olis sanottavaa, siks tuun jokapaikkaan aina yksin. saatan mennä luokse enkeleiden, voin miettii miten hyvin asiat oli ennen. masennuksen maanantai on ainoo veriveli. miten ykskaks palasiksi elämäni meni, ei auta jumalakaan, vaikka kaulas roikkuu se sama risti. tarvis vaan läheistä, ja kättä auttavaa, miksei elämä kaunis oo ? Missä on onni jonka aikoja sit hukkasin ? ei ole helppoa olla mun kengissä, pitäis taistella ja yrittää muistaa hengittää, yks kysymys vaivaa, minne oon menos ja selviänkö sieltä? hetken aikaa tsemppiä, ja sit taas vajottiin. onks mun määränpää muka tällä tiellä, vai onko mun elämällä muka määränpäätä. Missä on se onni jäiköse sinne, sinunluoksesi sinun vuoksesi itken.