kaipaan sun luokse. en kestä elää yksin. en vaa kestä enää tätä. Mulla on niin tyhjä olo. En ehkä näytä sitä ulospäin että en jaksa enää, mut oikeesti jos saisin päättää, en enää vaa hengittäis ollenkaa.tuntuu ku elämä olis vaa särkyny, niiku peilii olis heitetty kivi. keskelle sitä kaikkea. ja sit kaikki yhtäkkii vaan särkyy. ei auta mun olooni mikään. Enkä jaksa enää ees uskoo et huominen olis parempi. miksei tää vois vaan oikeesti jo loppua ? haluun vaa pois tästä kivusta.
pahuus värittää elämää. missää ei oo turvassa, aina jossain jokin satuttaa liikaa. En vaa enää jaksa, helvettttttttttttttttttttttttttttiii ! vittu ääh en jaksa, en osaa, en haluu, EN VAA ENÄÄ JAKSA. äääh saatana. voisko joku auttaa? auttaa jaksamaa huomiseen ? joku joka tietäs mitä tääl teen, joku joka jaksais pitää kädest kiii ja auttaa eteenpäin. jos joku tietäs mitä mä tääl vielä teen, ottas kädestä ja taluttas huomiseen. Mut mä oon täs. en erota ees maanantait perjantaist. jokanen päivä on samanlaista. joka aamu on yhtä vaikee. synkkää joka päivä, aina kaikki harmaata. enkä enää jaksais hymyillä, ja esittää ilosta. en jaksa sitä vaa enää. mut.. en tiiä mitä tehä enää.
ku ei jaksa elää, ei jaksa tehä mitää. en saa aikaseks mitää, jaksan jotenki ehkä just ja just tehtyy ne pakolliset asiat, niiku siis koulu juttuja tarkotan. mut en jaksa mitää ylimäärästä. on esimerkiks tosi vaikeeta lähtee minnekkää ulos kavereittenkaa. kaikki on vaa niin vaikeeta. ää, en jaksais enää vaa hengittää, enää seuraavaa hengenvetoo en jaksais. Vois vaa lopettaa tän hengittämisen. Lopettais vaaa tän kaiken. Liian paljon tuskaa, mitä ei ymmärrä. Päässäni äänet tyhjyyttä lupaa. Pimeydessä tikapuita lasken. Valoa ei näy. turhaan kuvittelin valossa mun polkuni. tyhjyydessä nähdään. ei tää kai vaan oo mun paikkani.. ihanku mustavalko teevee olis jätetty päälle.
ku en vaa enää tiiä miten vois jaksaa eteenpäin. en haaluu enää olla tääl, ahistaaki. varjo vaa katoo. Katon et näkisinkö valoo. vika hetki, vika hengitys, enkä palaa. huudan vaaa sanaa, mut sitäkään kukaan ei kuule. kädet ristissä, ristiin naulittuna ristillä. lopulta kaikki kuitenki tyhjän päällä makaa, eikä kukaan sieltää palaa. liian paljo vaan tässä maailmassa on tuskaa.
Vihaan tätä maailmaa, vihaan itteänni, vaihaan ruokaa, vihaan tätä yhdyskuntaa ! Ruoka on mulle vieläkin maailman suurin vihollinen. Vaikka kyllä oon yrittäny syödä sillee ettei kukaan tajuis mitään, mut kuitenkaa en todellisuudes syö niin. ja sit jos vaa on mahollisuus, jätän syömättä, koulus tänää söin kaks haarukallista oikeesti, loput laitoin paperii ja heitin pois. Hain muitten mukana näkkileipääki viel ja siin pääl oli ihan oikeesti voita, mut söin siit oikeesti vaan alle ppuolet, loput laitoin paperiiin. Uskon ettei kukaan oikeesti tajunnut mitään. Oon siitä tyytyväinen kyllä. Oon muutaman kerran oikeestaa pyytänykki jotai mitä voin syödä, et ihmiset ajattelee että olen ihan normaali tai siis sillee. mut en mä niitä ole syöny. tai jos oon, ni sit se on ollu kyl aika harvoin... Ku jatkan tällee ni kukaan ei tajua mitää, et laihuttaisin. haha. Ja joku päivä voin olla laiha, kevyt ja tyytyväinen itteeni. tiiän että jos en lähe täältä ennen sitä, ni se päivä tulee !
pahuus värittää elämää. missää ei oo turvassa, aina jossain jokin satuttaa liikaa. En vaa enää jaksa, helvettttttttttttttttttttttttttttiii ! vittu ääh en jaksa, en osaa, en haluu, EN VAA ENÄÄ JAKSA. äääh saatana. voisko joku auttaa? auttaa jaksamaa huomiseen ? joku joka tietäs mitä tääl teen, joku joka jaksais pitää kädest kiii ja auttaa eteenpäin. jos joku tietäs mitä mä tääl vielä teen, ottas kädestä ja taluttas huomiseen. Mut mä oon täs. en erota ees maanantait perjantaist. jokanen päivä on samanlaista. joka aamu on yhtä vaikee. synkkää joka päivä, aina kaikki harmaata. enkä enää jaksais hymyillä, ja esittää ilosta. en jaksa sitä vaa enää. mut.. en tiiä mitä tehä enää.
ku ei jaksa elää, ei jaksa tehä mitää. en saa aikaseks mitää, jaksan jotenki ehkä just ja just tehtyy ne pakolliset asiat, niiku siis koulu juttuja tarkotan. mut en jaksa mitää ylimäärästä. on esimerkiks tosi vaikeeta lähtee minnekkää ulos kavereittenkaa. kaikki on vaa niin vaikeeta. ää, en jaksais enää vaa hengittää, enää seuraavaa hengenvetoo en jaksais. Vois vaa lopettaa tän hengittämisen. Lopettais vaaa tän kaiken. Liian paljon tuskaa, mitä ei ymmärrä. Päässäni äänet tyhjyyttä lupaa. Pimeydessä tikapuita lasken. Valoa ei näy. turhaan kuvittelin valossa mun polkuni. tyhjyydessä nähdään. ei tää kai vaan oo mun paikkani.. ihanku mustavalko teevee olis jätetty päälle.
ku en vaa enää tiiä miten vois jaksaa eteenpäin. en haaluu enää olla tääl, ahistaaki. varjo vaa katoo. Katon et näkisinkö valoo. vika hetki, vika hengitys, enkä palaa. huudan vaaa sanaa, mut sitäkään kukaan ei kuule. kädet ristissä, ristiin naulittuna ristillä. lopulta kaikki kuitenki tyhjän päällä makaa, eikä kukaan sieltää palaa. liian paljo vaan tässä maailmassa on tuskaa.
Vihaan tätä maailmaa, vihaan itteänni, vaihaan ruokaa, vihaan tätä yhdyskuntaa ! Ruoka on mulle vieläkin maailman suurin vihollinen. Vaikka kyllä oon yrittäny syödä sillee ettei kukaan tajuis mitään, mut kuitenkaa en todellisuudes syö niin. ja sit jos vaa on mahollisuus, jätän syömättä, koulus tänää söin kaks haarukallista oikeesti, loput laitoin paperii ja heitin pois. Hain muitten mukana näkkileipääki viel ja siin pääl oli ihan oikeesti voita, mut söin siit oikeesti vaan alle ppuolet, loput laitoin paperiiin. Uskon ettei kukaan oikeesti tajunnut mitään. Oon siitä tyytyväinen kyllä. Oon muutaman kerran oikeestaa pyytänykki jotai mitä voin syödä, et ihmiset ajattelee että olen ihan normaali tai siis sillee. mut en mä niitä ole syöny. tai jos oon, ni sit se on ollu kyl aika harvoin... Ku jatkan tällee ni kukaan ei tajua mitää, et laihuttaisin. haha. Ja joku päivä voin olla laiha, kevyt ja tyytyväinen itteeni. tiiän että jos en lähe täältä ennen sitä, ni se päivä tulee !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti