en jaksa. en jaksa enää mitää, nukuttaa ja väsyttää kaiken aikaa. hengittäminenki tuntuu pahalle. ääääääh. tänää olin koulun jälkee kaupoilla, menin kotona käymään ja sitten uudestaan kavereitten kanssa ulos.. ahistaa vaa nii paljon kaikki. tekis mieli vaa tappaa itteni nyt. lähtä pois kokonaa, lähtä sillee ettei koskaan enää tulis takasin. En jaksais vahtiii enäää syömisiä. mut joku pakottaa minut vaa siihen. Mun on vaan pakko. Mielummin elän täs mun omas maailmas, ku tos maailmas mis kaikki satuttaa. Vaikka tässä mun omas maailmas, joudun olemaa yksin, koska kukaan muu ei pääse tänne... Mut ei ainakaan voi satuttaa kukaan enää. Enää J: n jälkee en kestäis sitä et sattuis viel samal taval. En oo varma oonko tänne jo kirjottanu mun ja J:n erosta. Mut se oli maailman kamalinta. ikinä ennen ei oo mikää tuntunu niin pahalle, ku se silloin. vaikka onhan siit jo aikaa. siis sinänsä jo aika kauanki, ni silti mun ajatukset karkailee. Mitenköhän kauan tätä kestää? ÄÄÄH helvetti. haluun kuolla pois kokonaa. enkä tulla takasin enää koskaa.
''rakastan kävellä sateessa, koska silloin kukaan ei tiedä että itken.'' Mul on paha olla. Miks tää ei jo vois loppua? en tiiä enää et mitä tehä.
vitutttaa. mul ei ole edes kylmä. ja se ei ole hyvä... söin äsken. kanaa, riisiä ja kukkakaalia. oli pakko. iskä halus että syön. hitto. sen jälkee kävin suihkussa, kirjotin yhen äidinkielen jutun valmiiks ja nyt oon tässä. oon aika saamaton. tajusin sen just. se äikän juttuki on vaa muutaman kappaleen pitunen. hohhoijjaa. nukuttaaki aika paljo. miks ? mistä johtuu, että voisin nukkua kaikenpäivää joka yö ja joka päivä. jos olis vaikka joku säkillinen unihiekkaa. menisin säkkii ja sit nukkuisin, ja en heräis koskaa.. vois nukkuu ikuisesti, vähä niiku prinsessa ruusunen, mut ei tulis mitään prinssiä joka herättäs niiku sadanvuoden pääst, ja sit olis sellaset unelma häät jne. EI SITÄ. vaa et jäis siihen... Mulle muuten sanottii, etten pysty eläää enää todellisuudes. Huomaakohan sen et kaikki ei oo ihan 'ok'? ei voi. osaan mä senverran hyvin peittää, ainaki toivottavasti. ?!? Mut oikeestaa mä tajusin vast. et mul on ollu mielikuvituskavereita. Ja suurin osa ihmisistä ties niistä. Mutta luulee vieläkin että ne on ollut oikeita ihmisiä. mut en haluu kertoo kellee, et ne ei oo, koska silloin jotkut vois ajatella et oon sekoomassa ja sit mulle tulis sellain olo et oon valehdellu ja kaikkee... Ja sit huomaan et niit sellasii mielikuvitus juttui niiku kavereita tulee aina välil. Voiskohan se johtuu siitä, et on yksinäinen olo ? tai et tarvis jotaa tukemaa, ni sit mieli sillee keksii ittellee alitajuntasest tai jotenki, sellasen ystävän, johon voi luottaa 100 % ja et senkaa olis aina kivaa jne. ? voiskohan olla jotenki noin ? Tai sit ihan suoraan sanottuna olen tulossa hulluksi. No joo se on kyl ehkä jo vähä liioteltuu... Tai ainaki kaukaa haettuu. : D toivottavasti.
ps. sori jos on kauheesti kirjotusvirheit. : sss
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti