29.3

eilen kävin salilla, nyt tuntuu kyllä vatsalihaksissa ja taka reisissä. hyvä niin. tänään sitten vielä lihaskuntoa kotona, kävin jo äsken lenkillä. tulin 5 minuuttia sitten kotiin. Tänää aamulla en olis millään jaksanu nousta ylös, oli niin kylmä että tärisin, mulla oli kaks peittoakin aamuyöstä, mut silti olin ihan jäässä. en tiiä miten ees pystyin aamulla nousemaa ja meikkaamaan. en jaksanut suoristaa hiuksia, laitoin pannan ja ponnarin. enkä edes tajunnut kattoa peiliin. tajusin vasta myöhemmin että olin kamalan näköinen. pullaposki !!!! no liikka tunnilla käveltiin ulkona ja mun kengät oli ihan läpimärät ku pääsin koululle takasin. ja sitte llaitoinki letit ruotsin tunnilla, niin hui kamala kuinka paljon hiuksia lähteekään. ihan kamalasti.

mut en jaksa nyt keskittyy ollenkaa tähän kirjottamiseen, joten sitte ku mulle tapahtuu jotain, tai mulla olis jotaa kirjotettavaa, ni kirjottelen sitten.

ps. ainii sain uuet lääkkeet. en oo varma että oonko jo kertonut täällä, mut ne saa mun pään ehkä vähä sekasin, hehe. J:llä on jotain asiaa, mulle ja se lupas soittaa tänään vielä, mut nyt mua ehkä vähä pelottaa, et mikä se asia on, koska se sano etten saa masentuu siitä, ku se kertoo sen. toivottavast se ei joudu minnekkään laitokseen tai mitään ! koska sitä en kestäisi ollenkaa. mut joo anteeks sekavast kirjotuksest.

28

en tiiä, en vaan jaksa enää! en ole oikeastaan seurannut edes symisiäni. mutta nyt, en voi olla ajattelematta ruokaa, kaloreita yms. päätin että jatkan ylimääräistä liikuntaa, vielä enemmän. liikuntaa, vähemmän kaloreita. kaks kertaa kaloreita kulutan kuin olen syönyt, eli ehkä en kuitenkaan syö paljoa. ja liikun enemmän, vieläkin enemmän.

mun mieli on maassa, hain eilen lääkkeitä apteekista lisää, kun lääkäri antoi uuden reseptin. hohhoijjaa. mitä väliä? mitä väliä enää millään on, ku ei mitkään lääkkeet tuu auttamaa, tähän. mulla on painon seuranta kahden-kolmen viikon päästä. oon yrittänyt pitää painoa tasasena nyt vähän aikaa, etten joudu sairaalaan, mut heti ku ppainonseuranta loppuu, en pidä painoani enää tietyssä lukumäärässä..

joo onhan multa kyselty. ''kuinka monta kaloria syöt päivässä?'' no mitäs se muille kuuluu? ihan sama. ei kiinnosta, enkä ees tiiä miks oon vihanen kaikille. kaikille ketkä kysyy mitä kuuluu, tai muuten miten voin.. huoh. mut joo, lähen nyt tekemään lihaskuntoa.

27.

eilen. eilen oli turvallinen olo, kylmä ja muutenkin vain tuntui siltä että on kaukana ruuasta, koska ei tarvinnut ajatella sitä, en nimittäin syönyt aamulla ennen koulua, en kerennyt edes menemään ruokailuun koulussa, koska terveydenhoitajalla oleminen venyi.... sitten koulusta suoraan menin kaupunkiin ystäväni kanssa. olihan siellä kivaa. olin vasta yhdeksältä kotona, ja silloin söin puolikkaan leivän..
Eilen illalla kuitenki kun olin menossa nukkumaan, mua pelotti, nimittäin tämäpäivä lauantai. mulla on nyt jo paha olla, nimittäin olen syönyt.

mutta joo ei mulla nyt oikein tule mitään mieleen kirjoittelen sitten illemmalla varmaankin lisää (:

24.3

väsyttää, nukuttaa, ahdistaa, tekis mieli lähteä lenkille, ja vaan juosta niin pitkälle kunnes en pysty enää liikkumaan, ja kaatuisin vaan maahan. huomasin tänään että itkeminen tekee todellakin silmät kipeiksi, ja itkemisen jälkeen tajusin että näytän kamalalle, ja vielä koulussa, se vaan tuli. kaikki meikitki vaa valu pitkin poskia...

no tänään aamulla mulla oli hoitosuunnitelma, ja lääkkeet uusittiin. se lääkäri oli joku ulkomaalainen, niin en ymmärtänyt ihan kaikkea. jotain se selitti syömishäiriöstä, ja että mun käyttäytyminen on todella anorektista... en tiiä enää. nyt äitikin on ihan kummallinen ku se sai kuulla kaikista paino jutuista, se vaan tuijottaa. syöminen on ainakin ahdistavaa ku tietää et joku vahtii kokoajan. Jotenkin vaan vihaan kaikkea nyt täällä, kaikkee mitä on mun ympärillä.! itkettää, mut on ahistava olo, vihaan itteäni. ei olis van koskaan pitänyt myöntää mitään ! ääääääääääääääääääääää, ei olis pitäny sanoo ikinä :''ehkä'' nyt kaikki tietää. kaikki on nyt paljo vaikeempaa. miksei ne ihmiset voi vaan tajuta, että laihdutan vielä muutaman kilon, ja sit se loppuis, se olis ihan ok'' sitte, en enää laihduttaisi. mut ne idiootit ei vaa tajuu sitä... helvettiiiiiiii !!!! elämä on todellisesti jotenki vaa perseestä. ja kaikki on niin vaikeeta, mun tekis mieli vaa nyt nukkua. nukkua, ja nukkua, eikä enää herätä.

päätä on särkeny nyt kaks päivää, ihan kamalasti, äääh, en kestä enää täätä, ku ei ees pysty keskittyy kunnol mihinkää. no särkylääkkeitä oon vetäny.. jokseenkin se helpottaa, mutta jonku takia en saa sitä kokonaan loppumaan..

eilen kävin kaupungissa, koulun jälkeen, säästyin ainakin syömiseltä, kävelin kaupoissa jne. sovitin vaatteita. mut en tiiä oliko se ihan järkevää kuitenkaan.. tuli paha olo, ja kotona söin ja sit sen jälkeen oksensin... )= ku kävelin ruokakaupassa, menin rappusia alas, siin oli penkkejä, sitte nään siinä istuu jotain jätkiä..katon jokasta yks kerrallaa, kerta toisensa jälkeen, kunnes tajusin, et kaks niistä jätkistä on samalla luokalla mun kanssa, yhtä en tunnistanu ollenkaa. ja sit yks oli mun entinen.. multa meinas lähtee jalat alta, koska en ollu nähny sitä sen jälkee ollenkaa ku meil meni poikki. päässä alko soimaa, kuulin ku yks moikkas, toinenkin kuulemma, eli molemmat niistä jotka on meijän luokalla. se ketä en ollut tunnistanut, tuskin tunnisti minuakaan. mutta se minun entinen.. se alko jotenkin vaan ottaa mua päähän. en tiiä miks mut en haluu tai en ees vaa pysty nähä sitä enää... ääääääääääääääääääääääääääääääääääääää. helvetti... eilen sitte illal 19.30-20.00 välillä söin ruuan. riisiä, ja lihakastiketta... no sitte tänää aamulla oon syöny vaan aamulla porkkanan.. ja koulussa salaattia vähän. ja kotona lihaa, porkkanaraastetta, herneitä, maissia ja lanttua. ja se sai mun olon kamalaksi.. en tiiä. mut nyt alan jumppaamaan !

------------------------ F A I L

ahistaa, läskiahistaa. miks oon läski ? ja miks vaa syön ?! esim eilenki. tuli yllätysvaa tääs äitin kanssa riitaa, se oli kännis. ja sit huusin pikkuvelljelle ihan turhan takia, ja huomasin et se pelästy siitä hieman. no kerrompa sitte eilisestä illasta : no pikku veli vertas itteään minuun, ruoka, juoma, koko, jne. sitte ku olin just yrittääs syyä, ja kuuntelin niitten kahen keskustelua, en van enää voinu syyä. nousin seisomaa ja sanoin '' läski mikä läski, mitä sitä nyt hokemaan?'' ja jätin kaiken vaan kesken. lähin pois siintä. no seuraavaks äiti jotaa jäätelöö yrittää minut saaha syömää, ja pipareita ja suklaata. luuleekohan se oikeesti et leppyisin sillä? No oon tottunu tohon, et haukutaa ku ollaa kännis.... no sit mulle tuli ahmimiskohtaus, vitutti.söin. ja vihaan itteäni nytten liikaa. olo on kaikin puolin vaan niin huono.

J sano mulle että oon tarpeeks llaiha ja hyvä + sopiva jne. et mun ei tarvis enää laihuttaa. mut ite en oo tyytyväinen, enkä enää oo saanu painoo putoomaan, se jälkeen kun vaari kuoli, paino on noussut ja pysynyt paikoillaan suunnilleen. mut äääh, kun muutama kilo vielä. ihan vähän, ni sitte kelpaisin ittelleni ehkä jotenkin.... huomaan kyllä että mun muisti on paljo huonompi ku ennen...

en jaksa enää pitää kiinni elämästä. en tiiä enää mitä tehä, ku haluis pois vaan tästä olotilasta. Kuulen äänen joka ottaa mukaansa, ääni kuiskaa parempi vaan nukahtaa. tajusin vaa et taas oon viiltäny itteäni-

20

miks tän pitää olla oikeesti näin vaikeeta ? MIKSI. miksen enää jaksa, no siks koksa mul ei oo enää tääl mitää. huomaan, et ''kaverit'' puhuu toista ja oikeesti tarkottaa muuta. eli valehtelee suomeks sanottuna. huomaan, etten jaksa nähä ketää ja tällee, mut sit jos jaksais.. ni sit kukaan ei jaksa. kaikki ajautuu vaa pois päin.. mut en kyl jaksa siintä enää välittää. empä jaksa ite enää tääl elää. jos lähtisin mitä välii sil enää olis ?onks muka oikeesti joku sellanen joka välittäs? mä en ainakaann enää usko.

Mut vois kyl sit ne ''kaverit'' sanoo suoraa, et niiteikiinnosta oikeesti yhtään, miltä minusta tuntuu. äääää, vittu. en jaksa. en haluu enää ikinä nähä ruokaa, enkä varsinkaa laittaa sitä suuhun ja nielasta. helvetti. mun kädet on ihan jäässä. vihaan koko maailmaa, vihaan kaikkea, varsinki itteäni. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ ! en enään jaksa olla täällä. jos vaa voisin, lähtisin täältä. joka päivä on aina värittömämpi ku edellinen. kuka täällä kestää oikeesti loppuun asti ? kaikki lähtee aikanaan, toiset jaksaa odottaa ja toiset lähtee aikasemmin. mut mä en jaksa välttämättä oottaa kovinkaan kauaa enää. mulle sanotaan: koita kestää, mut miten voin kestää ku sanat ei voi auttaa ?

Ku voispa jossaa olla ihminen joka jaksais kuunnella, ja ymmärtäis ku sille sanois mitä oikeesti kuuluu. Kun ihmiset jotka ei ymmärtäis kuitenkaa, niille on vaan pakko sanoa että kuuluis muka hyvää, vaikka oikeesti se on aivan toisin. voispa joskus sanoa vain, että minä olisin historiaa. mutta joku hemmetin jumalaki ( jos ees on olemas, ei oikee jaksais uskoo et olis) haluu et kärsin vaa tääl, kku oikeesti tuntuu tosipahalle, tuntuu et mul ei oikeesti oo enää ees sydäntä. Enkä tosissaa jaksa uskoo et huominen olis parempi, koko tulevaisuus on valoton. ääääähelvetti. en kestä enää tätä paksaa. kuka vois tätä jaksaa ? ku kaikki vaa menee niin pielee, ku olla ja voi. ku en ees pysty sanoin kuvailla kuinka paha mun on olla. Ja kukaa ei jaksa kuunnella. ketä muka kiinnostais, no ei kyllä ketään sanotaa vaa et : '' joo kyl mulle voi puhuu jne, jaksan kyl kuunnella ja haluun aina yritttää auttaa, ku sul on paha olla.'' vittuuks kukaa on minuu enää kuunnellu missää asias ? vaikka olis kivoiki juttui kerrottavana, ni kuka oikeesti kuuntelee? - eikukaan, kukaa ei nähtävästi vaan jaksa.

Joo yks meijän luokalta, on selittäny sen kaverillee kaikkee ku on puhunu munkanssa. joo ei sitä täälä mihinkää tarvita, kuolkoot vaa pois, et olkoo sit jossaa yksin, ku pläplä. --> ei sitä täällä mihinkää tarvita, kuolkoo vittuu jne. tota samaa se oli jatkanu jne. sit ku sain tietää tost se toinen '' kaveri'' sano vaa mulle : ku sille tulee välil sellasii kohtauksii et se ei jaksa ketää ja et sit se on vaa sillee et kaikki vois painuu vittuun täältä jne. no haistakaa vaan paksa. luuleekohan se oikeesti et uskoo tollasta valetta ? ku jos puhuu toista ja sit kaikki muut tietää mitä mieltä oikeesti on. ää helvetti. mut ehkä sit kaikki on vaa tota mieltä, no mitäs mä täällä sitte vielä teen? - en mitään. ja sit toinen sano mulle viel tänää. et dataa kokopäivän ja lukee kokeisii, sit ku kysyin et onks se siis yksin ni sit se sano et jjoo varmaan on. no sitte ku kysyin et haluisko se olla munkaa nyt tänää, (ku se tuli matkoiltakii vast ) ni sit se oliski yhtäkkii kipee. joo en tiiä uskonko enää tohon, koska mulle on sanottu toi :'' oon vähä kipee/ mul on vähä huono olo'' niin monta kertaa, et se kuullostaa ihan kenenvaa suusta valheelta. ja sitäpaitsi yleensäkki ne kaikki ketkä sanoo tollee, on ollu koulus ihan ''ok, olosiin'' että joo. no en nyt sit enää ees kysykkää keltää et voiko kukaa ees olla. koska tiiän että todellisii kavereita mulla ei pahemmin kai olekkaan. ne vaa esitää kaverii mulle, ja sit ku oikeesti tarvis sitä kaverii ne kääntää selän ja lähtee kävelee vaa pois. ja kaikki muut sen sitte tietää, ettei kukaa ookkaa oikee kaveri tai varsinkaa ystävä mulle.
kaikki on kai sit vaa esittäny. mut nyt ku tiiän totuuden kaikki lähteeki täs ympärilt menee.

joo uskon kyllä että joudun kohta laitokseen, mut mikäs siinä, eipä mulla täälläkään oo enää ketää. mul on nimittäin lääkärin aika ens viikolla, ja siel on niiku hoitosuunnitelma, ja kaikki asiat pitää taas kertoo, no joo niistä lääkkeist ei oo ollu yhtää mitää apuu, ne ei vaikuta mihinkää. mut en mä oikeestaa jaksa ees välittää. vittu saatana helvetti jumalauta perkele saatana . 666. vittu. miks mul on näin paha olla? miks mun olo on tällänen ? tuntuu et joku yrittäis vetää pohjalta, vielä alaspäin.huoh. enkä ees pysty tunteit selittää mitenkää sanoil.

Mulla on ikävä J tä. kamala ikävä, on. kauhee oloki. itkettää. itkin ku kaipaan nii paljon. miksei kaikki vois olla niiku ennen ? mulla on kamalan kova ikävä, kaipaan sitä kaikkea niin paljon.

vituttaa 10/10. äääääääääääääääääääääääääääääääääääää, jos olis toivomuskaivo heittäisin sinne kaikki mun kolikot ja kaiken muunki. ja toivosin, et pääsisin täältä lähtee. tai sit hukkautuisin vaa sinne kaivoon. tää elämän tälläin tie näyttää siltä et kävelen pimeel polul, ja se polku on eronnu siit toisesta tiestä mil kaikki muut kävelee. ja kaikki puut tän polun varrel on mustii ja kuolleita, ja ku huutaa ni kukaan ei vastaa, ei ees kaiku. tääl ei todellakaan ole ketään. kukaan ei kuule. kaikki on pimeetä. ja sit välil puitten välist näkyy valoo, ja saa uutta uskoo tähän elämää, mut sit menee ohi, koska ajattelee et siel pidemmäl on lisää valoo, mut siel onki täysin synkkää ja pimeetä, ei nää mitään. ja sit se polku vaan loppuu. on pimeetä, ja missään ei oo ketää tai mitään. sit jää siihen seisomaan. eikä enää voi tehä mitää, koska ei osaa kääntyy takasin eikä uksalla liikkuu eteenpäinkään koska siel ei oo polkuu jota seurais.

ku mun alamäki alko, en osannu enää pysähtyy, ja joka päivä olin lähempänä pohjaa. sit yks päivä olinki pohjal enkä enää osaa nousta ylös. kukaan ei oo ottaas kädestkii ja auttaas mua sille oikeelle tielle. jään tänne..

en tiiä enää mun elämän määräänpäätä. äöä . musta tulee kaunis valkonen enkeli, enkeli höyhenen kevyt. jatkakaa te vaa onnellista elämäänne. mun elämä tais olla vaa kestävyyden testi.et kauanko jaksan ottaa paskaa niskaa ! kukaa ei kuuntele vaik olis sanottavaa, siks tuun jokapaikkaan aina yksin. saatan mennä luokse enkeleiden, voin miettii miten hyvin asiat oli ennen. masennuksen maanantai on ainoo veriveli. miten ykskaks palasiksi elämäni meni, ei auta jumalakaan, vaikka kaulas roikkuu se sama risti. tarvis vaan läheistä, ja kättä auttavaa, miksei elämä kaunis oo ? Missä on onni jonka aikoja sit hukkasin ? ei ole helppoa olla mun kengissä, pitäis taistella ja yrittää muistaa hengittää, yks kysymys vaivaa, minne oon menos ja selviänkö sieltä? hetken aikaa tsemppiä, ja sit taas vajottiin. onks mun määränpää muka tällä tiellä, vai onko mun elämällä muka määränpäätä. Missä on se onni jäiköse sinne, sinunluoksesi sinun vuoksesi itken.

pictures

olisinpä minäkin laiha. ...

pic

16.3

kaipaan sun luokse. en kestä elää yksin. en vaa kestä enää tätä. Mulla on niin tyhjä olo. En ehkä näytä sitä ulospäin että en jaksa enää, mut oikeesti jos saisin päättää, en enää vaa hengittäis ollenkaa.tuntuu ku elämä olis vaa särkyny, niiku peilii olis heitetty kivi. keskelle sitä kaikkea. ja sit kaikki yhtäkkii vaan särkyy. ei auta mun olooni mikään. Enkä jaksa enää ees uskoo et huominen olis parempi. miksei tää vois vaan oikeesti jo loppua ? haluun vaa pois tästä kivusta.
pahuus värittää elämää. missää ei oo turvassa, aina jossain jokin satuttaa liikaa. En vaa enää jaksa, helvettttttttttttttttttttttttttttiii ! vittu ääh en jaksa, en osaa, en haluu, EN VAA ENÄÄ JAKSA. äääh saatana. voisko joku auttaa? auttaa jaksamaa huomiseen ? joku joka tietäs mitä tääl teen, joku joka jaksais pitää kädest kiii ja auttaa eteenpäin. jos joku tietäs mitä mä tääl vielä teen, ottas kädestä ja taluttas huomiseen. Mut mä oon täs. en erota ees maanantait perjantaist. jokanen päivä on samanlaista. joka aamu on yhtä vaikee. synkkää joka päivä, aina kaikki harmaata. enkä enää jaksais hymyillä, ja esittää ilosta. en jaksa sitä vaa enää. mut.. en tiiä mitä tehä enää.

ku ei jaksa elää, ei jaksa tehä mitää. en saa aikaseks mitää, jaksan jotenki ehkä just ja just tehtyy ne pakolliset asiat, niiku siis koulu juttuja tarkotan. mut en jaksa mitää ylimäärästä. on esimerkiks tosi vaikeeta lähtee minnekkää ulos kavereittenkaa. kaikki on vaa niin vaikeeta. ää, en jaksais enää vaa hengittää, enää seuraavaa hengenvetoo en jaksais. Vois vaa lopettaa tän hengittämisen. Lopettais vaaa tän kaiken. Liian paljon tuskaa, mitä ei ymmärrä. Päässäni äänet tyhjyyttä lupaa. Pimeydessä tikapuita lasken. Valoa ei näy. turhaan kuvittelin valossa mun polkuni. tyhjyydessä nähdään. ei tää kai vaan oo mun paikkani.. ihanku mustavalko teevee olis jätetty päälle.

ku en vaa enää tiiä miten vois jaksaa eteenpäin. en haaluu enää olla tääl, ahistaaki. varjo vaa katoo. Katon et näkisinkö valoo. vika hetki, vika hengitys, enkä palaa. huudan vaaa sanaa, mut sitäkään kukaan ei kuule. kädet ristissä, ristiin naulittuna ristillä. lopulta kaikki kuitenki tyhjän päällä makaa, eikä kukaan sieltää palaa. liian paljo vaan tässä maailmassa on tuskaa.

Vihaan tätä maailmaa, vihaan itteänni, vaihaan ruokaa, vihaan tätä yhdyskuntaa ! Ruoka on mulle vieläkin maailman suurin vihollinen. Vaikka kyllä oon yrittäny syödä sillee ettei kukaan tajuis mitään, mut kuitenkaa en todellisuudes syö niin. ja sit jos vaa on mahollisuus, jätän syömättä, koulus tänää söin kaks haarukallista oikeesti, loput laitoin paperii ja heitin pois. Hain muitten mukana näkkileipääki viel ja siin pääl oli ihan oikeesti voita, mut söin siit oikeesti vaan alle ppuolet, loput laitoin paperiiin. Uskon ettei kukaan oikeesti tajunnut mitään. Oon siitä tyytyväinen kyllä. Oon muutaman kerran oikeestaa pyytänykki jotai mitä voin syödä, et ihmiset ajattelee että olen ihan normaali tai siis sillee. mut en mä niitä ole syöny. tai jos oon, ni sit se on ollu kyl aika harvoin... Ku jatkan tällee ni kukaan ei tajua mitää, et laihuttaisin. haha. Ja joku päivä voin olla laiha, kevyt ja tyytyväinen itteeni. tiiän että jos en lähe täältä ennen sitä, ni se päivä tulee !

15.3

en jaksa. en jaksa enää mitää, nukuttaa ja väsyttää kaiken aikaa. hengittäminenki tuntuu pahalle. ääääääh. tänää olin koulun jälkee kaupoilla, menin kotona käymään ja sitten uudestaan kavereitten kanssa ulos.. ahistaa vaa nii paljon kaikki. tekis mieli vaa tappaa itteni nyt. lähtä pois kokonaa, lähtä sillee ettei koskaan enää tulis takasin. En jaksais vahtiii enäää syömisiä. mut joku pakottaa minut vaa siihen. Mun on vaan pakko. Mielummin elän täs mun omas maailmas, ku tos maailmas mis kaikki satuttaa. Vaikka tässä mun omas maailmas, joudun olemaa yksin, koska kukaan muu ei pääse tänne... Mut ei ainakaan voi satuttaa kukaan enää. Enää J: n jälkee en kestäis sitä et sattuis viel samal taval. En oo varma oonko tänne jo kirjottanu mun ja J:n erosta. Mut se oli maailman kamalinta. ikinä ennen ei oo mikää tuntunu niin pahalle, ku se silloin. vaikka onhan siit jo aikaa. siis sinänsä jo aika kauanki, ni silti mun ajatukset karkailee. Mitenköhän kauan tätä kestää? ÄÄÄH helvetti. haluun kuolla pois kokonaa. enkä tulla takasin enää koskaa.
''rakastan kävellä sateessa, koska silloin kukaan ei tiedä että itken.'' Mul on paha olla. Miks tää ei jo vois loppua? en tiiä enää et mitä tehä.

vitutttaa. mul ei ole edes kylmä. ja se ei ole hyvä... söin äsken. kanaa, riisiä ja kukkakaalia. oli pakko. iskä halus että syön. hitto. sen jälkee kävin suihkussa, kirjotin yhen äidinkielen jutun valmiiks ja nyt oon tässä. oon aika saamaton. tajusin sen just. se äikän juttuki on vaa muutaman kappaleen pitunen. hohhoijjaa. nukuttaaki aika paljo. miks ? mistä johtuu, että voisin nukkua kaikenpäivää joka yö ja joka päivä. jos olis vaikka joku säkillinen unihiekkaa. menisin säkkii ja sit nukkuisin, ja en heräis koskaa.. vois nukkuu ikuisesti, vähä niiku prinsessa ruusunen, mut ei tulis mitään prinssiä joka herättäs niiku sadanvuoden pääst, ja sit olis sellaset unelma häät jne. EI SITÄ. vaa et jäis siihen... Mulle muuten sanottii, etten pysty eläää enää todellisuudes. Huomaakohan sen et kaikki ei oo ihan 'ok'? ei voi. osaan mä senverran hyvin peittää, ainaki toivottavasti. ?!? Mut oikeestaa mä tajusin vast. et mul on ollu mielikuvituskavereita. Ja suurin osa ihmisistä ties niistä. Mutta luulee vieläkin että ne on ollut oikeita ihmisiä. mut en haluu kertoo kellee, et ne ei oo, koska silloin jotkut vois ajatella et oon sekoomassa ja sit mulle tulis sellain olo et oon valehdellu ja kaikkee... Ja sit huomaan et niit sellasii mielikuvitus juttui niiku kavereita tulee aina välil. Voiskohan se johtuu siitä, et on yksinäinen olo ? tai et tarvis jotaa tukemaa, ni sit mieli sillee keksii ittellee alitajuntasest tai jotenki, sellasen ystävän, johon voi luottaa 100 % ja et senkaa olis aina kivaa jne. ? voiskohan olla jotenki noin ? Tai sit ihan suoraan sanottuna olen tulossa hulluksi. No joo se on kyl ehkä jo vähä liioteltuu... Tai ainaki kaukaa haettuu. : D toivottavasti.

ps. sori jos on kauheesti kirjotusvirheit. : sss

13.3

äääh, olin mummilla. hhelvvetttiii. ei olis ehkä kuitenkaan pitänyt syödä. hhelvetti. No menin sinne sit puol kuudeks, kävin saunassa. sitte mummi selitti mulle illalla kun katottii säätä ennen salkkareita : mummi : '' miten tuokin ihminen on noin laiha ? Onkohan sekin sairastunut anoreksiaan? minä: no en nyt tiedä... ei toi yli laiha kyllä ole. mummi: no en kyllä ymmärrä miten ihannoidaan laihoja ? niillä ei ole muotoja tai mitään muutakaan. huhhuh. tuo on kyllä ihan laiheliini. ei rintoja eikä mitään muutakaan. TÄYSIN LAUTA SIIS ! Olin ja istuin, ja ihan hiljaa, en voinut sanoa mitään koska olin täysin eri mieltä ku mummini. Mun mielestä se sään kertoja tai se tyyppi, ei ole lainkaan liian laiha.. no kateltii sitte salattuja elämiä, niitten jälkee laitoin kuulokkeet korville ja musiikin niin kovalle etten kuullut muuta. kirjotin päiväkirjaa. Sitte sainkin yhtäkkiä päähäni syödä iltapalaa. hitto. kello oli puoli yhdeksän paikkeilla. söin muroja. huomasin ettei ollutkaan maitoa. lähdin sitten käymään lähikaupassa, matkalla poltin tupakan. Pitkästä aikaa.

Takas mummilla, söin katoin telkkaaria ja kuuntelin musiikkia. Kirjoitin päiväkirjaa, kuuntelin musiikkia ja tekstasin. Lähin nukkumaan 11 aikaa. Tänää sit söin aamulla ja oksensin, sain ahmimiskohtauksen kun mummim oli kaupassa, söin suklaata, pipareita, juustoa, suolakeksejä. Söin kaikkea missä oli mahdollisimman paljon kaloreita söin noin 300 kcal edestä. no sitte oksensin enkä saanu kaikkea ulos. mut suurimmanosan onneksi. Kohta mennään äitin kanssa ostamaan irtokarkkeja. ahistus varmaan tulee. mut ihan sama.

-nopsasti

en tiiä mitä teen, mun sekavien tunteideni kanssa. ääääh. en jaksa enää. en jaksa enää ajatella,, enkä edes pysty. vituttaa. voisin vaa mennä pois. en ollu tänään koulussa, en jaksanut mennä. olen jumittanut kotona koko pitkänpäivän. onneks sain kuitenki nukkuttua jonku verran univelkoja pois. mut ei riitä. väsyttää nytteki.. ääh vittusaatanhelvettijumalauta.

mietin J: tä. Mul on ikävä vaikka en ittellenikään sitä osaa myöntää, siitä ne sekavat tunteet. tiiän ihmisen joka on ihastunut minuun. Mäkin siitä pidin ensin, mutta nyt en enää tiedä. Miks kaikki on näin vaikeaa? vituttaa. ikävöin J: tä. enkä saa sitä pois mun mielest. Syömisetki menee päin helvettiä. Syön, oksennan, paastoon, syön, oksennan, paastoon jne. hitto.

fuck the fitness.

paska.

tuntuu pahalle, tuntuu hieman sille että olen taas sortumassa laskemaan kaloreita. Tänää oon syöny sitte ihan ruuan joskus kuudelta. ja sitte suklaat 8 palaa. ja sitte kolme karkkia. Ja nyt tuntuu pahalle. Haluisin olla pienempi. PALJO pienikokoisempi. kuka lupas että maailma on helppo paikka? Miks mun pään sisällä täytyy olla jonkun muun? Haluun kaiken ulos mun sisältä. YÖK ruoka on mulle vihollinen. hhhelvettti. miksi ?!?!?!? paska. Huomenna ajattelin syödä noin. 650 kcal. en tiiä mitä tulee. huomenna en pääse minnekkään lenkille edes. Menen iskän kanssa helsinkiin. tumppaa tupakan kämmeneen, ettei koskaan unohtaisi miten tää koskee.
vituttaa. ahistaa. läskiahistaaa. olen liian iso. en voi mitää, mun on vaa pakko laihduttaa vielä vähä.

Haistakaa paska terveet ajatukset syömisestä, voin elää mun omassa maailmassa jossa kukaan ei voi enää satuttaa minua! vaikka ihan pieni järjen ääni yrittää kuiskailla jotain. Ne ajattukset ruuasta, jotka ovat vähemmän terveitä, saattaa viedä voiton.

Tuntuu pahalle, tuntuu taas oikeesti niin paljon siltä etten enää jaksa. hirttoköysii kuullostas nyt hyvälle. en jaksa enää leikkii, tää hymy kasvoillaki vaa feikkii. vittu, saatanahelvettiperkelejumalauta. miksei tää vois vaa loppua nyt ?

pikapika

Tänää siis olin eka koulus, koulun jälkeen oli sit ne pippalot (= mulla oli toisaalta siellä ihan kivaa, mut nyt on kauhee olo siis fyysisest enemmänki. oksettaa. söin siellä, ja sit viel kotona. mut en ole
oksentanu. mut joo, vois mennä kohta kyllä nukkumaan juu kirjottelen taas joskus, kun on jotakin kerrottavaa (: hhuomenna taas kavereittenkanssa uloos, toivottavast tulee kivaa, ja jokseenkin kyllä uskon että TULEE ;))

::: D

heips. Eilen oli kivaa. olin kolmen kaverinkanssa kaupoilla : ) en kyllä ostanut mitään. paitsi yhrn enerkia juoman xD. HYI, se oli pahaa. kamalan makeaa. paljon kaikkea paskaa, seki pitää sisällää. mut oli kyllä kivaa, mitä nyt viimisen tunnin aikana makasin lumihangessa. haha. yölläkin nukuin, mut aamulla kyllä väsytti liikaaki. noh ei se mitää. tänään sitten hehkutin tietenkin kaikille kuinka mulla oli kivaa eilen ::) ja tänään sitten kaverille, sinne tulee muutama kaveri ja katellaan kuulemma joku leffa. ja tietty sit kuulemma syyää, toivottavasti ei tuu mitää läskiahistus- kohtausta. tai etten syö ainakaa sillee ihan hirveit mättö määriä : s

3.3.'10

tänään, oli siis se sairaanhoitajan tarkastus juttu. se näki mun viiltely jäljet jaloissa ja sit se katto mun käsistä ne jäljet. Se aikoo kertoo mun omalle psykologille. Ja sitte porukat varmaan saa tietää, siitä syömishommasta. mut onneks oon oikeestaa nyt jo parantunut. Tai ainaki mul on uudettavoitteet. Mut kyllä ahistaa kaikki syömiset. Ja sit kans ku kattoo peilii tulee sellasii et en syö, ja laihutan. Ja on niit päivii joilloin en syö, kunnol. mut yleensä saan sen sit kyl tasattua. käyn kattomassa mun painoa, aina välillä. Ja kyllä se ahistaa ku paino nousee, mutta ei mulla oo mitään pakottavaa tarvetta laihduttaa. Tai ei ainakaan vielä ole tullut. asken kaloreita, ja välillä ahdistaa. mut yritän olla välittämättä siitä (: ! Mut masennuksesta en vielä yhtään parempaan suuntaan ole päässyt. Aamulla en meinaa päässä sägystä ylös, en jaksa minnekkää lähteä...

eilen kuitenkin olin koulun jälkeen heti erään kaverin kanssa. sitten sinne tuli kaikkia ihmisiä, ja mulla oli yllättävän kivaa.