


tämä päivä on menny ihan hyvin kalorien kannalta, vähän. mutta elämä muuten menee päin persettä. en jaksa enää. tänään koulussa. istuin ruokalas, parhaankaverini viereen. niinkuin eilenkin. eilen se syötti suunnilleen mua. mutta tänään, tuntu ihan ku se ei olis jaksanu ees nähä mua. kerran se käski mun syödä sanoi: '' syö, syö. jätät kuitenkin puolet . tiedän sen. '' en kuitenkaan syönyt. en edes ottanut ruokaa; yksi peruna, kaksi lihan palaa, ja hieman salaattia. söin salaatista jotain. eikä edes huvittanut juoda vettä enempää kuin yksi lasi, vaikka yleensä juon enemmän.. no enkun tunteja oli kaksi peräkkäin. itkin ensimmäisellä tunnilla ahdistustani ja vitutusta. ei, en jaksa mennä niille tunneillekkaan enää. ei en halua enää. no koulu loppu 13.15. mentii kolmen kaverinkans syömää, en syönyt mitään. en edes ottanut mitään. kysyttiin minulta: '' etkö sinä ota mitäään : ((?'' se kysyjä oli tietenkin se, joka on se tietty. sanoin etten ota. no sitten menin silmäoptikolle. no sitte tulin kotiin ku äiti otti kyytiin. en ole syönyt. koska kohta on ruoka. silloin pakko syödä. mutta kun en halua
miksei kukaan voi tietää kuinka mun on paha olla ? tekis mieli itkeä. itkeä aina vaan. laskin.. 75 arpea kädet ja jalat. tänään tein aamulla. ja eilen. on tullut uusia yhteensä nyt yhdeksän,en ymmärrä itsekkään oikein miksi, mutta on pakko. minusta tuntuu että olis hyvä puhua, mutta en halua, en vaan halua. olen läski. liian läski, en voi hyväksyä itseäni. en tiedä mitä pitäisi tehdä. kuolla? kaverini menetti juuri lemmikkihamsterinsa. tiedän että se tuntuu pahemmalta kuin kauhealta. oon kuullu et jos minä kuolisin minua jäätäisiin kaipaamaan, mutta en voi uskoa sitä, kuka kaipaa tälläistä läskiä? näitä liikakiloja? tuntuu että itken kohta. mutta en tunne sitä että joku rakastaisi tai välittäisi, voisin olla näkymätön, ajattelin ettei kukaan kuitenkaan huomaa. kun mikään ei kestä ikuisesti, ei myöskään elämä!: ( en vain jaksa enää, en halua nähdä suuria lukuja vaa'alla käydessäni, mittanauhakaan ei enää riitä ku mittaan. haluan muuttaa pois, omaan kämpppään nyt ! heti. en halua asua täällä. no muutama vuosi ja muutan, silloin kukaan ei vahdi, kukaan muu ei kanna ruokaa kaappiin. kaappi voi olla tyhjä. kenenkään muu ei tarvii syödä siellä. joten ei tarvitsis huolehtia että ruokaa olisi.
mutta nyt haluan kuolla kuitenkin, en jaksais uskoo enää huomiseen.
vihaan mun elämää, en voi sille minkään. tää on vaan niin kamalaa. ei kukaan pysty käsittää, kuinka musta tuntuu pahalle, kuinka sattuu. ajattelin vain mennä pois. en jaksa enää tätä paskaa.
Sä olet hiljainen ja kovin synkkä kun sut varjoissa nään kesäisen yön yksinään Me luodot toisillemme oltiin niin luulit kai katkerana välttelet nyt katsettain. Mua kaivata saat, katsoa saa vaikka en ollutkaan se oikea Satuprinsessaa sää oottaa saat vaikka päivies päähän koskaan et sellaista löydä Satuprinsessaa ei ollutkaan vain pieniä hyviä hetkiä, jotka sä itsekkin kai nyt näät Tän yhden viimeisen yön sulle antaa mä voin Huomaatko nyt katovaa kaikki on Pian unohdat sinäkin, toisen kanssa nää tiet kuljet ja me hymyillään kun kohdataan Kaivata saat, katsoa saat, vaikkei enää me tunnetakkaan. Satuprinessaa... ja kun viimein sä ymmärrät silloin jo myöhäistä on Satuprinsesssaa..
tää ei vaan toimi. en haluu olla tääl enää.!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti