sori.

miks elämän pitää olla niin helvetin vaikeeta? tuntuu ettei mikään onnistu eikä tuu kestämään. on vaa vaikee taas olla. tänää itkin lattial ja tuntu etten olis saanu henkee ku, ahisti niin paljon. elämä kusee ja kaikki menee päin helvettiä, nyt tuntuuki just sil et laihutan itteni kuoliaaks.. iskäkii kävi tos äsken jotaa kyselees mun pyörtyilemisist ja et kuinka monta särkylääkettä oon tänää ottanu ku paketti oli pöydäl, ja huomautti et en ollu taaskaan syöny ku astiat pöydällä ja kaikki siel siin järjestykses mihin se oli kaiken jättänyt. no en jaksanu alkaa väittää vastaa, joten olin ihan hiljaa sitten vain. iskä sitten selitteli mulle kaikenlaista ja olin hiljaa.. kuuntelin tai vaikutin siltä mutta en muista enää kaikkea mitä kuulin sill hetkellä. koulussa en oo syönyt nyt loman jälkeen yhtenäkään päibvänä mitään juonut vain vettä. iskä sano et ku se ei oo nähny taas vähään aikaan että olisin syönyt kotona ja niitä niitten ruokia. ni iskä sitten taivasteli että kohta löydän itteni sairaalasta. no mielummin haudasta. tuntuu etten oikeesti jaksa elää enää yhtäkään päivää. iltasin ku meen nukkumaan toivon ettei tarvis aamulla enää herätä. en tosiaankaan tiiä enään että mitä tehdä. mut en aijo lopettaa laihuttamista ennenku pääsen tvotteeeseen 30 kg. tai AINAKIN 39 KG !!! ja enää en ees jaksa ajatella et miks lopettaisin, koska kenen takii tekisin sen nyt? mulle sanottii vasta :''olin eka sillee et ookoo, mut tulin ajatelleeks.. tai no tän suurempaa en rupee . '' siin vaihees tuntu et aika pysähtyis, nyt mulla ei oo ees mitään muuta tavotetta elämältä, paitsi laihuus, olla tyytyväinen ku katon peiliin ja käyn vaa'alla. ja huomaan kyllä etten oo enää niin paljoa kavereittenkanssa ku ennen. en vaan enää jaksa enkä tosiaan kerkeä. ja nyt tuntuu etten oo enää niin hyvisväleissäkään kenenkääkaa ku ennen, tuntuu et mun paraskaveri on unohtanu minut. joo tiiän että olen menossa alaspäin.. mut vaikka ajattelin pari viikkoo sitte että lopetan ku itte haluan ja päätän niin, mut nyt tajusin et oikeesti se ei oo niin, mun pää ei anna mun enää lopettaa, enkä voi, täst on tullu todellinen pakkomielle. ja tarkemmin ku ajattelen ni en ees välttämättä haluais lopettaa tätä vaik välil tuntuu etten jaksa enää.. mut haluisin oikeesti vaan kuolla ja mennä pois.