cry..

kylmä, ahdistaa, on paha olla, itkettää. vituttaa, suututtaa, ja muuten vain ärsyttää. haluun vaan kuolla.. yritin tappaa itteni mut ei onnistunut taaskaan, oon vielä tässä. ja elän tätä paskaa elämää. vaarin muistotilaisuus oli tänään. en tiiä. paska fiilis on. mut pää ei enää kestä tätä tuskaa yhtään enempää, ei mikään auta ei nosta pinnalle, vaa hukuttaa mut kauas pinnan alle. tänää on tullu syötyyki. ja nyt pidän mykkäkouluu porukoille. en vaa jaksa niitä enää. enkä aijo syödä enää mitään tänään enään ! enkä edes huomen aamulla. tekis mieli vaan itkeä : ((( mut ei itku tuu. ää vihaan itteäni, ja kaikkee mun ympärillä, mun elämää. haluisin vaa jonnee kauas haluun olla yksin ja ilman ketään. ketään ei tarvis olla mun kanssa. haluisin elää vaa omaa elämää ihan ilman ketää. tiiän et sit kuitenki jossaa vaihees tarviin jotain kaverii mut ku en nyt just haluu nähä ketää. eikä kenenkää tarvis puuttuu mun elämää, siihen miten syön tai mihinkää muuhunkaa. joo puran pahaa oloo itteeni eniten. mut kyl muihinkii. kukaan ei tiiä miten on paha olla. jokainen sana satuttaa haluun pois täältä. en tiiä minne ja miksi. mut en haluu olla täällä. ei toiset ymmärrä mut en vaadi sitä, pyydän vaan anteeksi. '' anteeks mitä muuta voin sanoo !?'' ajattelin et tää ei tuu kestää enää kauaa. teen tästä paskast lopun. (teen mitä vaan teen väärin silti aina.) ulkoont päin ehkä ihan tyyni, mut sisältä päin kiehun. pilasin kaiken. siks ehkä mun pitää mennä. en haluis et kukaa jää kaipaamaa. siks ooonki sanonu et: '' opettele elää ikävän kans, tai unoha mieluiten kokonaan, mut päästä irti sitte ku en enää hengitä.'' miks muka pitäis kestää, liika paska se maahan väkisinkin painaa. oon saanu ihan tarpeeks tästä kaikest, ja haluun tehä tästä lopun. :( koittanu hymyillä kauan vaik kaikki sattuu. ei valoa näy missään. oon vankina mun mieles. tuntuu et nyt on oikeesti vaan aika lähtee. mulla on vaan niin hirveen paha olla täällä. tää sattuu, eikä ketään näy missään.