13. kesäkuuta 2011

tää repii mut kahtia.

mä en oikeesti enää jaksa. haluun olla vaan yksin. haluun et kaikki lähtee vittuun mun läheltä, mua ei kiinnnosta enää mikää. ei mikää. en jaksa. menneet on menneit, nyt ollaan tässä, ja tehdään viimeinen päätös.

mä kertoisin mun rakkaudesta sua kohtaan, hei tyttö, tiedätsä et se ei koskaan haihtunut. mä rakastan sua vielä, nyt ja aina ikuisesti. mut toivottavast sul on parempi olla näin, kaukana erossa ja vihaten toistaan..

Mitä mä teen tässä? itken, ja hyvästejä jätän.. en mä osaa kirjottaa selviä lauseita. enkä ees jaksa. mä en jaksa.

mulle valitetaan et oon sulkeutunut luonne, no niin mä oonki siihe asti kunnes kuolen.

tää yritys on turhaa. viha repii sydäntä, nuorena jo mun haaveet kaatuu, mua sattuu, mut emmä sitä näytä. mut mä en aijo täällä enää kumartaa ketää. pärjäsin tähä päivää asti, nyt mä oon vaa apuu tarvitseva lapsi. ja en aijo täällä enää olla kauaa.

anteeks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti