mä hoen sun nimeäs, ja kyyneleet tulvii mun silmiin, mä en jaksa enää tätä.
sä sanot et mun pitää keksii ja miettii susta huonot puolet, eikä yhtäkään hyvää. mun pitäis kuulemma vihata sua. mut mä yritän miettiä sitä kuinka pahasti satutit yms. mut mä löydän huonot puolet. mä rakastan sua silti..
mitä jos mä en kestä tätä? mitä mä teen ku en nää enää mitää hyvää tässä elämässä?
sä sanoit jotain että jos vaan pystysit parantaa mun olon... tai jotain. mun oloo ei paranna enää mikää. ja mitä mä taas teen? mä viillän yhä uudelleen?
on kesä, loma alkaa huomenna. pitäis nauraa ja iloita, mitä mä teen? mä itken. ja tää on helvetin kivaa.. tiiän et tää on lopullista, sanot ettet haluu enää satuttaa. mut mua sattuu tää.
täällä on liikaa väärii raiteit, liikaa pettävii kaiteit, mä juoksen pois ja haluan unohtaa kaiken. mun on mentävä. ei enkelimme siivet enää virkoa.mä menen enkä ole koskaan takaisin palaamas.
mun sanat ei riitä kertomaa tätä kaikkea.
oon sekasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti