askeleista kii.

eilen illalla tajusin etten ollut syönyt kun ne noin 540 kcal koko päivässä, sillee et olin pitäny ne mun sisällä. silloin ku kävin kaupassa ja ostin suklaata. ei pysynyt kyllä sisällä.. muistan sen niin tarkaa sen tunteen ku se suklaa oli mun sylissä, avaamattomana, istuskelin tunnin verran kivellä tupakka kädessä.. polttelin itteäni.. ja itkin. oli niin paha olla. Ensin ajattelin etten edes avaa sitä suklaata vaan heitän pois. mutten tiiä mikä muhun meni, ku avasin sen paperin sen päältä ja ahmin sen. viimesen palan jälkee nieleskelin itkua, mietin mitä tuli taas tehtyä. ja sormet kurkussa samantien. eikä jäänyt varmasti yhtäkään suklaanpalasta mun sisälle siitä suklaasta. Sitte illalla ku kattelin elokuvaa, tajusin et mulla oli kylmä, eikä sellain normaali olo. mut ei ollu sellain kipee olo...

Ja tänään ku kattelin peilikuvaani, ahistuin entistä enemmän. läskipullaläskiläski. en tiiä, näänkö itteni oikeesti niin erilaisena ku oon. mut nään itteni erittäin läskinä. oksettaa todellakin ajatella kaikkea sitä, mitä minussa on. jotenkin tuntuu taas et mun elämä on kiinni vaan vaa'an numeroista, niist luvuista.. liian suurista luvuista, ja mittanauhan senteistä. En jotenki osaa ees ymmärtää ja ajatella tätä kaikkea.

On niin paha olla. tuntuu et oon risteykses. enkä osaa päättää kumpaan suuntaa menen. Sinne kumpi tie loppuu aikaisemmin vai sinne mitä pitäis kulkee vielä pitkän aikaa. En tiiä mihin suuntaan enää jatakaisin. Ku tuntuu et peilikuvaki vaa nauraa, ainaku kävelen ohi jostain, mikä heiijastaa.

en osaa enää ees kontrolloida itteeni sillee ku ennen. Osaan siis kyl kattoo syömisiäni taas, ja olla syömättä jos vaan päätän niin. mut en voi siis luvata ittelleni etten teis mitään ittelleni.. jos tulee paha olo syömisistä, tai ihan mistä vaan.. helpotan oloani, oksentamalla, viiltämällä, tai kaikella mahdollisella mitä ei pitäis.

tyhjyys...

en oikein tiiä miltä tuntuu. ei oo hyvä olla, mut en tiiä onko paha..

ikävöin takaisin osastolle .....

this is shit.

vituttaaa ahdistaa itkettää. äää en kestä ku mun pää hajoo ihan just. enkä vittu jaksa enää kattoo itteeni peilist ikinä. ko kaikki vaa ahistaa. se et ees nään mun kädet ja sormet. hhhhhhjklekwjfasfn. vittu. No siis kaikkihan alko siint ku heräsin tänää. tai oikeestaa jo eilen illal ku suihkussa istuskelin lattialla. Sen lenkin jälkeen suunnilleen, olin syönyt yhden suklaapatukan sitte illalla. no se kyl tuli ylös.. No kävin nukkumaan joskus kahdentoista aikaa, en vain saanut unta.kattelin telkkarist subilta sellast ku : tosipaikka, vaimoni on mahdoton. tai jotai tonne päin.. mut kuitenki siin oli joku kehonrakentaja, joka lähti lenkille aamu viideltä, ja sit kun se piti jotain dieettiä, se oli laihtunu kak kiloa 24 tunnissa... sit aamulla heräsin ensimmäisen kerran kahdeksan jälkeen koska tuli viesti. lun sen ja vastasinkin. en enää edes muista mitä siinä oli. sitte heräsin jonkun tunnin päästä uudestaan, koska oli nukahtanut.ja taas viesti. lopuksi heräsin 12 yli yksitoista, ja silloinkin väsytti ihan älyttömänpaljon. no kuitenki jotenki bsain itteni revittyä ylös sängystä, ja menin muka terveelliselle aamupalalle. oli tarkoitus juoda vettä ja syyä jotain tosi vähäkalorista. mut sit se vaa lähti käsist söin vaaleeta leipää ja maitoo ja kaikkea. kolme kertaa tuli ylös, oksettaaa vieläkin. mut en oksentanu kaikkee ulos, mut kuitenki jotain tuli .

läski ahistaa ölnlwkdnfd en tiiä mitä laittaisin päälle, etten olis niin ahistunu ittestäni, itkettäääää. ahistus, söin jäätelön ja hyyyi yök. vittu vittu vittu ja ahistaaaaa. tänää oon syöny pyöristettynä 540 kcal. ja kello on vast 14.54. ääääääöääöäöäöö hyyyi. ahdistuttttaaaa lisää enemmän ihraaa, jee jee muillekki riittäs jaettavaks tätä läskiä täältä. tulkaa ihmiset hakemaan.

Munhan piti parantua. mut ku kaikki tää alkaa taas. en tiiä miten saan tän aina alkamaa uudestaan.. mut äöäölöäö vittu. ahistaa lähden juoksemaan

i hate myself.

Päästäkää mut pois tästä kehosta ! En jaksa enää yrittää olla syömättä. Mutten voi syödäkkään. en halua. Haluisin et joku vaa ohjais minut takas siihen mihin viimeksi jäin, silloin oli paljon helpompaa kontrolloida itseään, mutta nyt kaikki on paljon hankalampaa, niin paljon vaikeampaa. en ymmärrä miksi. mutta kaikki on nyt niin eri tavalla kuin ennen. en huomaa omassa olossani mitään muutosta syksyyn verrattuna. mutta jotenkin kaikki ympärillä on erilailla, jotenkin niin uutta. Odotan vain että seuraava viikko kuluissi nopeammin. sillä HÄN tulee luokseni sunnuntaina...

VIHAAN ITSEÄNI ! eilisen takia. Olin siis salilla, koska en viitsinyt lähteä ulos juoksemaan, kun oli niin tuulista ja sateisen oloista. No salilla rääkkäsin itseäni. Muttei se riiittänyt. vaikka rääkkäsin itteäni kaks tuntia salilla, en ollut poikki kun tulin pois. suihkussa. mietin kuinka paljon kulutin... En kuitenkaan tarpeeksi. Ahdistavaa ajatella. Suihkussa siellä kun kävin, seinällä oli peili, mistä näin itseni. Ahdistavaa. AH-DIS-TAA ! läski.pulla. läskipulla. Ääääääää. No kävin pitkästä aikaa vaa'alla sen salin jälkeen. JA siksi vihaankin itseäni. Olen lipsunut niin paljon kaikesta, että kilot on tulleet takaisin, koska en ole keskittynyt siihen mitä syön. ahdistaa. tekis mieli nyttekin oksentaa kaikki ulos, mitä oon tänään erehtynyt nielemään.

Ku katon käsiä, nään niistä verisuonia. Mut kuinka mä ikävöinkään niitä kylmiä käsiä, sitä turvallisen kylmää tunnetta. Eniten ikävöin sitä miten pystyin kontrolloimaan itseäni.Taas uus oksennus. ykäilen vieläkin.Väitän kaikille etten halua laihtua tai mitään sellaista. mutta todellisuudessa mikään ei ole muuttunu mun ajatusmaailmassa. kaikki on samallatavalla, mun pään sisällä, oon oppinu peittämään kaiken vain peremmin. kaikki minkä muut näkee, on muuttunut mut mun sisällä mikään ei oo muuttunut.

Koitan erottaa oikeaa ja väärää, mutten erota. En tiedä mitä teen seuraavaksi. Tahtoisin ehkä hakea apua tähän, parantua kokonaan, ja jatkaa elämääni normaalisti. mut kuitenki se sairas puoli minusta ei halua apua laisinkaan. en tiedä mitä tehdä.. Tahtoisin ehkä kesän jälkeen laitokseen, mutten tiedä mitä tosiaankaan tehdä. EN HALUA ENÄÄÄÄÄ ELÄÄÄÄ vittu vituttaaa. ahdistaa. hhhelvetti. tekis mieli vaan ripustaa se köysi mun kaulaan ja jäädä roikkumaan.

En osaa enää päättää asioista normaalisti. ahdistaaa. kaikki mun ympärillä ahdistaa..

Tulin lenkiltä. juoksin. juoksin.juoksin ja juoksin. ei helpota, tähän ahdistukseen... Mua sattuu, sisälle.. mut hei onneks kaikkeen tottuu ajallaan. mä en pysty pyyhkimään pois kaikkii tekemiäni virheitä. mun pitäis kuunnella mun sydäntä, mut kun tuntuu ettei se sano mitään. Joka ilta mietin et kuinka monena aaamuna todellisuuteen herään.
Haluun sinne, missä ei enää satu, sinne missä on kaunista..

Kehoni on täynnä arpia, ja ne arvet kertoo tarinoita mun elämästäni. ikuisesti niitä muistona kannan kaikesta kärsimyksestä. mitä tehdä, kun ei jaksa enää, ku ei jaksa ees nousta ylös sängystä?

Mun tekis mieli viiltää. Eilenkin olisin halunnut. Nyt olen yksin, ja mikään ei estäisi sitä, halu viiltää ihoa, kasvaa. Oon vihanen, surullinen. mutta tekee mieli nauraa. en tajua miten huominen vois parantaa arvet sydämest joita enkelitkin kavahtaa. Sanoilla luvataan, teoilla näytetään.. en vaan osaa enää luvata. Voin kyllä kuitenkin luvata, mutten pysty pitämään sitä. verellä kirjoitan seinään sanan hyvästi.

kaikki tuska ja kipu mun sisällä, repii mua kahtia. Tuntuu et on kirjotettava kirje miksen huomiseen enää herää. ahdistaa LÄSKIAHISTAAAA ! haluun kaiken mitä oon ikinä syönytkään,ulos mun sisästä. kuulen hiljaisen äänen joka tempaa mukaansa, se kuiskailee mun korvaan hiljaa sanoja, lauseita, riimejä ja sunoja. '' ehkä olisi parempi vaan nukahtaa.'' mun on niin paha olla etten pysty enää käsittelemään tätä kaikkea.


joo sori taas tällänen teksti mut on vaan niin paha olla...

i want to be perfect.. (mutten koskaan onnistu)

Tässä sitä taas tulee mietittyä.. Eilen illalla söin sipsiä ja suklaata. ahdistukseen ja pahaan oloon. sen jälkeen alko ahistaa kahta kauheemmin.. oksennettua ei tullu, kaikkee ulos.

Tuntuu et koko maailma hajoo, sirpaleet tippuu maahan ja särkyy vielki pienemmiks, mitä ne jo oli. Hukuta mut unihiekkaan, älä herätä koskaan. Anna mun vajota pohjaan.. En jaksa enää pitää kiinni mistään täs elämäs. en jaksa vaa enää yrittää. Tuntuu niin pahalle edes hengittää. Ei kukaan kuule kuinka pieni sydän sirpaleiksi hajoaa. Pöydällä kyniä ja pepria, keskeneräisiä lauseita, en niitä valmiiksi koskaan saa. Haluun vaa kuolla, haluun pois tästä... En pelkää itteäni tai mitää.. mut seuraavaks ku päässä kilahtaa ja haluun kuolla, ni tiiän missä on purkillinen lääkkeitä, mitä on jääny väliin.

Mun elämä on vaa sähläämistä, mitä siis tässä enää jatkaa tätä. Ku tää on ihan turhaa. en jaksa enää. Kaikki syömisetki menee vaa päin helvettiä. Enkä jaksais seurata mitä syön. Mut ku on vaa jotenki pakko. se mikä on mun päässä pakottaa minuu seuraamaan niitä. ja huomaan. Tästä ei tuu mitään.. Oksennan syön, oksennan syön. Jotenkin tämä on niin hankalaa. enkä jaksa enää.

Kaks uutta viiltoa, mut ne on niin yllhäällä, ettei niitä näää. On vaan paha olla. enkä ees haluu jatkaa tätä enää. Kaikki on vaan niin kamalan raskasta. en jaksa enää edes yhtä sekunttia.

fuck the fitness, like that fatness.

ajattelin eilen että lopetan tän kaiken. Mutten kuitenkaanjonkun takia pystynyt siihen. Mut en jaksa enää rakentaa sitä siltaa joka sortuu aina ku oon melkein saanu sen valmiiks. mut enää en jaksa yrittää. Saa tapahtuu mitä, tapahtuu. en jaksa enää ajatella et mitä tehä. Nyt mulle on ihan sama miten käy. ihan sama mitä tulee tapahtumaa. Eilen puhuin hänen kanssaan, ei mennyt kovinkaan hyvin. Mua jotenki ahdistaa et välimatka on tosissaan näin pitkä. tuntuu et kyyneleet alkaa tulla ku ees puhun hänen kanssaan. No eilen sitte meillä oli ''riita''. ku puhelu loppu se kaikki purkaantu itkin. riehuin tein kaikkea mitä EI pitäis tehdä. söin, oksensin. oksensin puol tuntii, ooksensin lopulta vain vettä. tuntuu niin pahalle.

Oksentaminen ei ehkä olllut hyväajatus, en ollut kuitenkaan syönyt niin paljoa liikaa.. Mut kerranku kilahtaa päässä, ei sille sit enää oikee voi mitää. nyt ku laitan jotaa suuhuni ja nielasen, mulle tulee oksennus refleksi.. kaikki ällöttää.. eilen en käyny ees vessassa sen oksennuksen jälkeen, tuntu jotenki pelottavalta, ihan ku se joku hyökkäis ku astun siihen pieneen huoneeseen. no sitte illalla kahdentoista jälkeen uskallauduin mmenemään vessaan..

Yöllä en saanut nukutuksi, mietin asioita, ne kaikki ajatukset pyöri vaan mun päässä. Mietin etten ehkä ole terve. mutten myökäään liian sairas, en tiedä luokittelisinko itseni sairaaksi vai terveeksi. Mietin myös miten jaksan tän kesän. ja seuraavan talven. Kirjoittaa sairasta tarinaa.. en jaksa enää elää täällä. mun pää hajoaa. ei kukaan kuule kuinka särkyneet sirut maahan putoaa. Tuntuu et elän painajaista vaan. Mietin että miksi syön jos kuitenkin oksennan sen jälkeen, kun olen syönyt liikaa? en ajattele että itselläni olisi mitään anoreksiaa mutten myöskään voi ajatella ettei minulla olis minkään laista syömishäiriötä. Ei oo mitenkään siistii et olis sh. mutten voi sille minkään, en halunnu aiheuttaa itelleni tätä.

En vaan enää osaa elää, ilman sitä toista mikä on sisällä mun päässä. en osaa tehä päätöksiä ilman sitä. Ilman sitä mikä on mun pään sisällä, en osais elää ''oikein'' se rankaasee ku oon tehny väärin...

Oon sanonu kaikille etten tarvii mitää sairaanhoitajan aikoja, eikä painontarkkailua oo enää jatkettu. Ravitsemusterapeutin aikoja ei ole. Niistä kyllä kysyttiin, että haluisinko sellaisia aikoja syksyksi, en kuitenkaan halunnut. Nyt kun mikään ei enää estä.. Voin jatkaa siitä mihin jäin... Eihän kuumalla ilmalla muutenkaan ihan normaalisti paljoa ruoks maistu, siinä on nyt hyvä syy olla syömättä ! ja kenelläkään ei oo ees enää mitääb syytä epäillä...