itkettää

saat mun sieluni kuolemaan, mutten haluu antaa sun enää koskaa mua satuttaa. Ennen saatii tähdetki tippumaa, mut nykyää mulla pelkkää itkua vaa.  Mä haluaisin olla niinkuin muut.

en tiedä, mitä seuraaavaksi sanoa

illalla istuin autossa.  tuijotin kauas kaukaisuuteen,merelle jonka yläpuoli täyttyi sumusta. kyyneleet tulvivat silmiini. ystäväni joka ajoi autoa, silitti poskeani. aloin hymyillä.Kuinka säälittävää onkaan itkeä saman ihmisen perään vuoden ajan. tuntea samat tunteet 2 vuoden ajan saamatta takaisin niin paljoa kuin kuuluisi. tänään on kulunut kaksi vuotta,siitä kun rupesin seurustelemaan ensirakkauteni kanssa. Ja eilen itkin ikävääni....

Tänään vaihtuu vuosi, minulta kysyttiin onko minulla uuden vuoden lupauksia, no eipä ollut.
Käteni ovat täynnä viiltoja. Hienoa.

Oksennan syömäni suklaan oksennan myös syömäni ruuan.

Tänään minä juon kaljaa.

Ei mulla muuta, tiedättehän ainakin miten minulla menee. Hyvää uutta vuotta teillekkin!

i am so tired

mulla on niin paha olla.

Mua ahdistaa. Ja mä viillän taas. pitkästä aikaa mun on taas pakko repiä ihoni kunnolla rikki. Itkien etsin vanhojen laatikkojeni perukoilta kirjekuoren,jossa on kaikki muka pois heittämäni terät. Painan terän ihoani vasten ja vedän pitkän viivan käteeni,hetken kuluttua käsi varteni on täynnä verta vuotavia jälkiä. Naarmuja. Koska en ollut viiltänyt pitkään aikaan, revin auki myös reiteni. Itkien ja täristen. Tänään muistan kuinka tuo oloa helpottaa,muistan myös kuinka paljon siitä nautinkaan.
Tänään kerroin ystävälleni keskustelusta toisenkanssa. Puhuimme myös viiltelystä, ystäväni katsoi ranteitani ja totesi niiden olevan 'siistit' ei ainuttakaan jälkeä, ja hän sanoi 'tälläset sun käsien kuuluukin ollla' .niin.
Huomenna on jouluaatto. Minua ahdistaa.
Ainiin,vanhempani erosivat, vietämme joulua silti taas yhdessä. Minulla on jo tarpeeksi paljon huonoja muistoja joulusta, en halua niitä enempää. Vihaan joulua.
Terveydenhoitajani suosittelisi ottamaan yhteyttä psykiatrian poliklinikalle
 Vasthan reilu puoli vuotta sitten,lopetin käyntini siellä. En koe niinkään tarvetta soittaa sinne, vaikkakin lupasin joulun jälkeen soittaa ja kysyä saisinko ajan lääkärille....

Toisaalta se saattaisi olla ihan hyväkin. Mutta olen huomannut sulkeutuvani taas. Kaikkihan on aivan hyvin jos joku kysyy, koulu menee hyvin,ja lukiokin tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Öisin nukun hyvin, heräilemättä, olen täynnä elämän iloa jne. Olen kunnossa, jos joku kysyy.  mutta oikeasti olen aivan hukassa. Ahdistuskohtauksistanikin on tullut kaksi kertaa yhtä pahoja, kuin ne olivat ennen.
Olen sulkeutunut vain päivä päivältä enemmän, en puhu asioistani enää edes heille, joille ennen kerroin kaikki huoleni. Jos joku kysyy onko kaikki on, hymyilen ja kerron että kaikki on hyvin.
-------------
Minä vain hymyilen, kun en voi antaa muutakaan. Tosiasiahan on se että haluan pois. Pois tästä todellisuudesta. Pois kivusta ja tuskasta. Pois tästä elämästä. En jaksa enää hengittää omilla keuhkoillani. Enkä jaksa enään taistella pysyäkseni pystyssä. Olen väsynyt hymyilemään ja olen väsynyt itkemään. Olen väsynyt elämään.
------

i'm sad.

i wanna go now..

i'm not strong anymore.

On helppoa sanoa hyvää yötä ja huomiseen', mutta jos toinen yön aikana pääseekin pois tästä maailmasta, kauneimpaan uneen, kuinka helppoa on silloin sanoa huomenta? ku toinen ei enää herää.

                                                                             

Tuntuu niin pahalle

Olen niin yksin. En halua että enää tuntuu tältä. En halua että tuntuu näin pahalta. En osaa puhua, mutta kuvat kertovat enemmän kuin minun sanani. Tänään en osaa puhua

.

mitä kuuluu

                                 

Olen kuulemma muuttunut paljon. Ja minua kuulemma vaivaa jokun ja suuresti. 

''mut toi o fakta. kui oot kiukutellu ja käynny mun hermoille mut täsmä oon ja pysynki sun.tukeen ku sul menee huonost Ja haluun auttaa. ja oot ainoo henkilö kelle esim tarjoon juomist ja tällei,ja tyylii ainoo kelle mun syli on aina avoinna,olkapää mihin.voit turvautuu ja itkee,ihminen ketä oikeesti haluun auttaa ja kuunella ja haluun olla se sulle. kestän sen ko huuat ja rageet ja sanot välil ajattelematta asioit ja yrität karkottaa minuu,kestän sen koska oot mun ystävä kenest välitän ja ketä rakastan''

''on riitoi on hyvii hetkii ja niit on viel monii tulevaisuudeskii. mut tärkeint on ystävyys jne ja kokemukset kasvattaa.. ja haluun olla tulevaisuudes mukana sun kokemuksis ja muistois jne. ja haluun oikeesti et pystyt luottaa minuu jne jne ja pitää minuu ystävän. vaik onkii tapahtun asioiy jne ja on asioit mitä et välttämättä oo kerton mulle ni en miäkää ihan kaikest oo sanon.''

Mutta kuitenkin olen kusipää. Minua ei jaksa kuunnella.



Miksi minusta tuntuu taas tältä? En saa sanoja kirjoitettua, enkä varsinkaan muodostettua niistä lauseita. Kyyneleet tekevät tuloaan ja sydäntäni ihan oikeasti vihloo, pelkästään siksi että minua ahdistaa. niin paljon, että se oikeasti sattuu.
En jaksaisi enää tehdä mitään, haluaisin vain nukkua, en jaksaisi nähdä ketään. Miksi minä silti hymyilen?


Mitä minulle kuuluu? En enää itsekkään tiedä.

jos kuviteltas, ettei mikään oo pielessä.

Mä en tiedä mitä tekisin. Mä en jaksa tehdä mitään.

Mä putosin maahan, ja mut yksin jätetään. En jaksa enää. En osaa selittää miltä tuntuu, en halua puhua. Haluan vain pois, kauas kaikesta. pois täältä, parempaan paikkaan.

Täs ei oo enää mitää järkee. 

Miks mun muka pitäis viel jaksaa? liika paska, väkisinki se maahan painaa. Miksen muka sais luovuttaa? tuntuu vaa et nyt on pakko.

Jos vaa vois mennä takas ajassa, tehdä kaiken eritavalla.

Oon väsyny, enkä pysy enää jaloillani.


en tiiä. en enää. en jaksa herää. en enää.

kun kello ei auta herätykseen. ei enää.

Vihaan itseäni. Vihaan maailmaa. Vihaan elämää. Vihaan elää. 

Kävin lenkillä torstaina, ja minusta tuntui, kuin en olisi päässyt liikkumaan eteenpäin. Juoksin, mutta tuntui että juoksisin paikallani.

joskus astutaan kultaa, joskus mutaa. mut mitä ku vajoo joka päivä syvemmälle vaa samaa paskaa? mul on paha olla. se mua vaivaa'' 

''koita jaksaa:('' 
Mut miten voin jaksaa, ku ei sanat enää auta ?

Tuijotan peiliin. Kyyneleet silmissäni. Halusin huutaa. halusin lyödä peilin rikki. Vihaan sitä, mitä näen peilissä. vihaan.vihaan.vihaan.

Miksi näen läskiä? näen pelkän ruman lehmän? läskin sian. norsun. Peilikuvanikin nauraa minulle. Ja päässäni huutaa ääni: läski.
kyyneleet valuvat silmistäni, ja raavin itseäni. raavin jalkojani, raavin kylkiäni, haluan repiä itseni verille. Haluan rikkoa ihoni.

Ja oksennan.
Oksennan vielä lisää. En ole tyytyväinen. minä en halua olla täällä enää.

Näen unia. Painajaisia. herään öisin, tietämättä missä olen, miksi olen siellä, ja mitä minä oikeasti todellisuudessa edes teen siellä? En kuulu tänne. Paha olo valtaa koko kehoni, sen ruumiin, josta haluan sieluni irroittautuvan. Haluan pois tästä. Haluan pois täältä. Istun ja tuijotan eteeni. En tiedä enää mikä on unta ja mikä on totta. Mikä on todellista? En keskity siihen mitä suustani päästän. En osaa vastata kysymyksiin. En osaa rakentaa normaaleita lauseita.

Enkä edes haluaisi nähdä ketään. En haluaisi tavata ketään, haluaisin vain mahdollisimman kauas kaikesta. olla yksin. Ilman että kukaan kuulee itkuani. ilman että kukaan näkee kyyneleitäni. Kaukana, missä kukaan ei voi epäillä. Jossakin missä kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu.

Ystäväni kysyi tänään ''mitä sinulle kuuluu?'' vastasin hiljaa ''parempaakin vois.'' en tiedä miksi sanoin niin. Onneksi ystäväni ei kuullut. Enkä toistanut sanojani enää. vaihdoin puheen aihetta.

Tosiasia on.minä en jaksa enää. en jaksa hengittää, en enää. Hirttoköysi kuristaa kaulaani. en jaksa enää uuteen aamuun herää. Ja joka ilta, toivon etten enää aamulla herää. Ettei mun tarvitsis tuntea enää mitää. ettei tarvitsisi enää silmiäni avata. eikä jokaiseen päivään pelastusta toivoa.

väsymys.

Eilen kävin 10 km lenkillä. juoksin ja itkin.

Tänään olen pidätellyt itkua. En jaksaisi käydä koulussa. Meillä alkoi juuri lukio_jakso.

Olen väsynyt, enkä jaksa nyt kirjoittaa. anteeksi.

kuvat kertoo enemmän kuin sanani.

Mä stressaan, mua väsyttää. En jaksaisi enää hengittää.

Olen miettinyt nyt muutaman viikon ajan, että miksi olen väsynyt, miksi stressaan, miksi minua ahdistaa? En jaksaisi hymyillä, minua ei enää naurata mikään. Jätän asiat viime tippaan, enkä saa mitää aikaiseksi.

                                
Lupasin itselleni, se oli vika kerta. Miksi vieläkin roikun siinä samassa paskassa? Haluan pääni sekaisin, tuntuu ettei elämäni ole mitään selvinpäin. Minua ahdistaa.

       ja mä viilsin taas, reiteni ovat naarmuilla, ja ranteissani pieniä, säälittäviä naarmuja. Haluaisin viiltää kunnolla, tahdon sitä taas niin paljon. joo.haluan satuttaa itseäni. Minä haluaisin vain levätä.
Miksen ole jo tappanut itseäni? Miksi olen yhä täällä? miksimiksimiksi ja vielä kerran miksi. Minulla on niin paljon kysymyksiä, muttei yhtäkään vastausta.


Ja taas mä kärsin vieroitusoireista.

Miksi en osaa olla parempi ihminen? olen huono. anteeksi. en vain osaa.

Pelkäsin, kun ensimmäiset vihjeet tästä tuli. masennun taas. vajoan siihen samaan paskaan. Samaan aikaan toivoin, että olisin samassa tilassa kuin n 2 v sitten. Nyt en kuitenkaan haluaisi olla tässä enää. Miksen voisi olla terve ? niinkuin muutkin.
Vihaan itseäni. Minua ahdistaa haluan pois. en jaksa enää. anteeksi.