mulla on niin paha olla.

Mua ahdistaa. Ja mä viillän taas. pitkästä aikaa mun on taas pakko repiä ihoni kunnolla rikki. Itkien etsin vanhojen laatikkojeni perukoilta kirjekuoren,jossa on kaikki muka pois heittämäni terät. Painan terän ihoani vasten ja vedän pitkän viivan käteeni,hetken kuluttua käsi varteni on täynnä verta vuotavia jälkiä. Naarmuja. Koska en ollut viiltänyt pitkään aikaan, revin auki myös reiteni. Itkien ja täristen. Tänään muistan kuinka tuo oloa helpottaa,muistan myös kuinka paljon siitä nautinkaan.
Tänään kerroin ystävälleni keskustelusta toisenkanssa. Puhuimme myös viiltelystä, ystäväni katsoi ranteitani ja totesi niiden olevan 'siistit' ei ainuttakaan jälkeä, ja hän sanoi 'tälläset sun käsien kuuluukin ollla' .niin.
Huomenna on jouluaatto. Minua ahdistaa.
Ainiin,vanhempani erosivat, vietämme joulua silti taas yhdessä. Minulla on jo tarpeeksi paljon huonoja muistoja joulusta, en halua niitä enempää. Vihaan joulua.
Terveydenhoitajani suosittelisi ottamaan yhteyttä psykiatrian poliklinikalle
 Vasthan reilu puoli vuotta sitten,lopetin käyntini siellä. En koe niinkään tarvetta soittaa sinne, vaikkakin lupasin joulun jälkeen soittaa ja kysyä saisinko ajan lääkärille....

Toisaalta se saattaisi olla ihan hyväkin. Mutta olen huomannut sulkeutuvani taas. Kaikkihan on aivan hyvin jos joku kysyy, koulu menee hyvin,ja lukiokin tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Öisin nukun hyvin, heräilemättä, olen täynnä elämän iloa jne. Olen kunnossa, jos joku kysyy.  mutta oikeasti olen aivan hukassa. Ahdistuskohtauksistanikin on tullut kaksi kertaa yhtä pahoja, kuin ne olivat ennen.
Olen sulkeutunut vain päivä päivältä enemmän, en puhu asioistani enää edes heille, joille ennen kerroin kaikki huoleni. Jos joku kysyy onko kaikki on, hymyilen ja kerron että kaikki on hyvin.
-------------
Minä vain hymyilen, kun en voi antaa muutakaan. Tosiasiahan on se että haluan pois. Pois tästä todellisuudesta. Pois kivusta ja tuskasta. Pois tästä elämästä. En jaksa enää hengittää omilla keuhkoillani. Enkä jaksa enään taistella pysyäkseni pystyssä. Olen väsynyt hymyilemään ja olen väsynyt itkemään. Olen väsynyt elämään.
------