kun kello ei auta herätykseen. ei enää.

Vihaan itseäni. Vihaan maailmaa. Vihaan elämää. Vihaan elää. 

Kävin lenkillä torstaina, ja minusta tuntui, kuin en olisi päässyt liikkumaan eteenpäin. Juoksin, mutta tuntui että juoksisin paikallani.

joskus astutaan kultaa, joskus mutaa. mut mitä ku vajoo joka päivä syvemmälle vaa samaa paskaa? mul on paha olla. se mua vaivaa'' 

''koita jaksaa:('' 
Mut miten voin jaksaa, ku ei sanat enää auta ?

Tuijotan peiliin. Kyyneleet silmissäni. Halusin huutaa. halusin lyödä peilin rikki. Vihaan sitä, mitä näen peilissä. vihaan.vihaan.vihaan.

Miksi näen läskiä? näen pelkän ruman lehmän? läskin sian. norsun. Peilikuvanikin nauraa minulle. Ja päässäni huutaa ääni: läski.
kyyneleet valuvat silmistäni, ja raavin itseäni. raavin jalkojani, raavin kylkiäni, haluan repiä itseni verille. Haluan rikkoa ihoni.

Ja oksennan.
Oksennan vielä lisää. En ole tyytyväinen. minä en halua olla täällä enää.

Näen unia. Painajaisia. herään öisin, tietämättä missä olen, miksi olen siellä, ja mitä minä oikeasti todellisuudessa edes teen siellä? En kuulu tänne. Paha olo valtaa koko kehoni, sen ruumiin, josta haluan sieluni irroittautuvan. Haluan pois tästä. Haluan pois täältä. Istun ja tuijotan eteeni. En tiedä enää mikä on unta ja mikä on totta. Mikä on todellista? En keskity siihen mitä suustani päästän. En osaa vastata kysymyksiin. En osaa rakentaa normaaleita lauseita.

Enkä edes haluaisi nähdä ketään. En haluaisi tavata ketään, haluaisin vain mahdollisimman kauas kaikesta. olla yksin. Ilman että kukaan kuulee itkuani. ilman että kukaan näkee kyyneleitäni. Kaukana, missä kukaan ei voi epäillä. Jossakin missä kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu.

Ystäväni kysyi tänään ''mitä sinulle kuuluu?'' vastasin hiljaa ''parempaakin vois.'' en tiedä miksi sanoin niin. Onneksi ystäväni ei kuullut. Enkä toistanut sanojani enää. vaihdoin puheen aihetta.

Tosiasia on.minä en jaksa enää. en jaksa hengittää, en enää. Hirttoköysi kuristaa kaulaani. en jaksa enää uuteen aamuun herää. Ja joka ilta, toivon etten enää aamulla herää. Ettei mun tarvitsis tuntea enää mitää. ettei tarvitsisi enää silmiäni avata. eikä jokaiseen päivään pelastusta toivoa.