16.4

mikään ei tunnu miltään, mikään ei kiinnosta, kun ei vaan jaksa. alan tajuta, et kuinka rankkaa tää onkaa. oon oppinu peittämää tän kaiken, mut välil en vaa pysty olla raivoomatta, tai huutamatta kavereille. välil vaan sanon mitä ajattelen... ei kukaan enää oikeestaan ''vahdi'' mun syömisiä, no se johtuu siitä että olen syöny ku hevonen, mut nyt voin alottaa taas laihduttamisen, koska kukaan ei enää seuraa sitä mmitä jatän syömättä ja mitä syön. luulen ettei kukaan tiiä et mul on oikeesti paha olla, en haluiskaa et kukaa tietää, mut huomaan, siitä miten ne käyttäytyy et ei ne oikeesti tiiä. mut mun tekis mieli vaa itkeä kokoajan.

Haluun kuolla vaan pois ku en jaksa enää elää. en jaksa enää yrittää. kaikki on jo valmiiks niin sekasin etten ite haluu enää sotkee asiioit enempää, joten ehkä en enää sano kenellekkään mitään. ehkä mun pitäis vaan lähtee pois. yks päivä päätin etten oo tääl enää kauaa, lopetin lääkkeitten syömisen (eipä niistä mihinkään apua ollutkaan) . mulla on niitä vielä, ja tiiän miten niitä käytetään väärin. todellakin liian väärin.
pari päivää sitte illalla otin pillereitä, ne vei kaikki ajatukset pois tästä todellisuudesta, silloin mul oli hyvä olla, ei tarvinnu ajatella mitää, mitä tässäja nyt on. nyt oon taas rikkonu peilin ja ollu aika lähellä rannetta niitten palojen kanssa. ehkä vähä turhanki lähellä. ja en tiiä mistä sain ne sakset käsiini, ku niillä tuli viillettyä rannetta. en vaan enää jaksa. ei mikään auta, ei nosta enää pinnalle, vaan hukuttaa mut kauas pinnanalle. Tulispa joku ja veis minut mukanaa jonnekki tosi kauas, pois koko tän maan päältä oneway ticket to hell, please. en oikeesti enään kestä tätä, mun pää ei kestä. ÄÄÄÄÄÄÄÄ haluun vaan mahollisimman nopeesti pois täältä.. ei mul oo täälläkää ketään enää. aikaaa on kulunu, mut mikään ei oo muuttunu. ku ei kuolemaa voi paeta, jokanen lähtee täält aikanaa miks en muka minä vois lähtee vaan nyt ?