en ookkaan, oikein tänne kirjoitellu. Mut enpä ole sanut mitään aikasekskaan, ei mitään. kaikki vaa jumittaa paikoillaan. en saa aikaa liikkumaan eteenpäin. en keksi tekemistä, mut en myöskää jaksa tehdä mitään. oon huomannu et noi lääkkeet ei vaikuta mun oloon ollenkaan. Oon opppinu näyttelemään. oon oppinu esittämään iloista, sitä mitä en todellakaan ole. vituttaa, ahistaa. ääääärg. haluisin vaa kuolla pois, ja lopettaa tän kaiken nyt heti. en jaksa enää ollenkaa tätä. jotenki, kaikki siis ihan kaikki on vaa niin vaikeeta, kaikki mun ympäril on ylösalasin.. en jaksais enää yrittää selittää kenellekkään yhtään mitään, itkettää. haluisin vaa jotenki kertoa kaikille mitä tunnen, mut toisaalta, todellakaan en halua että joku saa tietää miltä minusta oikeesti tuntuu. en tiiä enää mitä voin tehä. en osaa päättää mun seuraavaa liikettä.
Voisin nyt alottaaa nukkumaan, mun ikuistaunta. oon niin väsynyt. koulu ei edes ole erityisemmin aiheuttanu mitää stressii tai mitää muutakaa, mut aina joka ilta oon ihan poikki ja nukahan heti ku vaa käyn sänkyy makaamaan, mut silti sit aamul, on hyvä et pääsen ylös sängystä. väsyttää aina vaan niin älyttömästi. no toisaalta onneks nyt on viikonloppu, koska saan nukuttua varmaankin univelkoja vähän pois. (Esim lintsasin keskiviikkona kolme vikaa tuntia, koska en jaksanu enää olla oikeesti hereillä. ) mut sit viikonlopussa, syömiset pelottaa, syömiset on muuutenkin päin persettä menny, en tiiä miks, mut tuntuu et syön enemmän ku ennen, tosi paljo enemmän, liikaaki. maanantain pitäs olla painontarkkailu. helvettisaatanavittu. vituttaa, ne llääkärit, siel vaa tuijottaa. VITTTTTU !
no toivottavast pääsen koht täst koko helvetin elämäst, eroo. en jaksa vaa enää. en jaksa uskoo et huominen olis parempi, ku en koskaa huomaa eroo. Oon yrittäny olla pirtee ja yrittäny hymyillä, mut nyt jotenki se vaa ei enää onnistu. kokoajan tekis mieliki vaa huutaa, huutaa kuinka tää oikeesti sattuu, mun sisällä. tää kipu tuntuu syväl sydämmessä. ku kerran silmät sulkee vois kokonaa nukahtaa. Mun on paha olla. mun on vaikee hengittää, tuntuu ku joku olis kahlinnu kädet kokonaa. Mun pää ei kestä tätä tuskaa oikeesti yhtään enempää. mikään ei auta, ei nosta pinnalle, vaan hukuttaa mut kauas pinnan alle.
kumpa olis joku joka vois mua auttaa. kumpa joku välittäs vois kääntyy jonku puoleen. Yritän rukoilla, mut kukaan ei mulle vastaa. en saa näit ajatuksii vaa pois mun päästä. ku eihän kuolemaa voi paeta, miks se ei jo vois tulla. Haluun vaan lopun tälle kaikelle. Ehkä joku kuitenki ymmärtää miks mun on mentävä. Ku oikeesti mun pää hajoo kohta, kukaa tuskin ymmärtäis, et miltä minust oikeesti tuntuu. vituttaa, kaikki. kaikki kaverit ja ihmiset mun ympäril, jotenki en vaa jaksa enää ketää. haluun vaa lähtee kauas pois täältä. jonnekki mis en nää ketää, missä saisin olla vaa yksin, ei tarvis kuulla kenenkää ääntä tai mitää muutakaan, olis vaa valkosta ja tyhjää. joka puolella. ku mä en nyt enää vaa tätä jaksa, mun elämä on tähänki asti ollu vaa täysin paska ! Tää vois oikeesti jo loppuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti