29.4

vappu, ja juhliminen ! en tiiä taas mitä tästäkää tulee. en ajatellut lähteä ainakaan ryyppäämään tai mitää sellasta. mun pitäis saada vieras, J: n pitäis tulla meille, no toivottavasti se nytte sitten tulee ja sillee ja toivottavasti tulee kiva vappu.

mut joo en jaksa kirjottaa nyt yhtään tän enempää ku on jotenki niin levoton olo, ja pää on kipee, väsyttää ja korvaa särkee. en tiiä oonko tulos kipeeks tai jotain.. mut no ehkä jätän kuitenki ton lenkin nyt väliin ku tuolla ulkona sataa vettä, ja en haluu tulla nyt kipeeks. oon vetäny vitamiinei ja sillee ni toivottavast tää menee ohitte nyt .

26.4

ku mun vierellä ei näy ketään, olenko yksin? miten saan tän tunteen pois ? ku mikään ei kiinnosta, enkä jaksa mitään, ku kokoajan vaan vituttaa ja itkettää, tuntuu pahalta!? miks elämä on oikeesti epäreilua? liian epäreilua.


enää en jaksa. oon miettiny tätä jo pitkään. mutten vieläkään saa vastausta. ''miksen vaa vois lopettaa tätä kaikkea?'' miksei tää vois jo loppua? ku tää ei toimi, ei oo hyvä olla, itkettää, vittu, haluun vaan pois. en enää jaksa, muutenki kaikki menee pieleen. en vaan jaksa. rakastaivaan isä, miks just minä? mikset auta mua huonoina päivinä? en oo kiinnostunu enää koulusta, en edes kavereista, en jaksa kysellä kavereilta ''mitä kuuluu?'' tai jos kysyn en jaksa kuunnella. en muista asioita, mitä multa on kysytty tai mulle on kerrottu. en vaa jaksa enää ajatella. ku ihmiset kysyy :''miks toi voi olla noin ilonen vaikka sille on tapahtunu sillee?'' <- no ehkä jotkuu osaa vaa piilottaa pahan olonsa ! mäki oon oppinu sen jo.

Mikään ei onnistu, enkä jaksa enää yrittää, ku ei kukaan tajuu et mulla on paha olla, en kestä enää. tuntuu et mun sydän räjähtää. mulla on niin paljo kaikkii asioita, joita kannan mukanani, en saa kertoa kenellekkään, kun ne on salaisuuksia, mutten jaksa kantaa niitä enää kauaa. jotenki toivon et pääsisin vaa osastolle takas, siel oli jotenki välil vaa niin paljon helpompaa( silloinku siis olin siellä) mut osastol on niin paljo asioita joita vihaan, enkä kestä. tavallaan pelkään että löydän itteni sieltä kohta taas, mut äää, en vaa kestä. minuu sattuu niin paljo tää sattuu, ja valoa ei näy missään.

16.4

mikään ei tunnu miltään, mikään ei kiinnosta, kun ei vaan jaksa. alan tajuta, et kuinka rankkaa tää onkaa. oon oppinu peittämää tän kaiken, mut välil en vaa pysty olla raivoomatta, tai huutamatta kavereille. välil vaan sanon mitä ajattelen... ei kukaan enää oikeestaan ''vahdi'' mun syömisiä, no se johtuu siitä että olen syöny ku hevonen, mut nyt voin alottaa taas laihduttamisen, koska kukaan ei enää seuraa sitä mmitä jatän syömättä ja mitä syön. luulen ettei kukaan tiiä et mul on oikeesti paha olla, en haluiskaa et kukaa tietää, mut huomaan, siitä miten ne käyttäytyy et ei ne oikeesti tiiä. mut mun tekis mieli vaa itkeä kokoajan.

Haluun kuolla vaan pois ku en jaksa enää elää. en jaksa enää yrittää. kaikki on jo valmiiks niin sekasin etten ite haluu enää sotkee asiioit enempää, joten ehkä en enää sano kenellekkään mitään. ehkä mun pitäis vaan lähtee pois. yks päivä päätin etten oo tääl enää kauaa, lopetin lääkkeitten syömisen (eipä niistä mihinkään apua ollutkaan) . mulla on niitä vielä, ja tiiän miten niitä käytetään väärin. todellakin liian väärin.
pari päivää sitte illalla otin pillereitä, ne vei kaikki ajatukset pois tästä todellisuudesta, silloin mul oli hyvä olla, ei tarvinnu ajatella mitää, mitä tässäja nyt on. nyt oon taas rikkonu peilin ja ollu aika lähellä rannetta niitten palojen kanssa. ehkä vähä turhanki lähellä. ja en tiiä mistä sain ne sakset käsiini, ku niillä tuli viillettyä rannetta. en vaan enää jaksa. ei mikään auta, ei nosta enää pinnalle, vaan hukuttaa mut kauas pinnanalle. Tulispa joku ja veis minut mukanaa jonnekki tosi kauas, pois koko tän maan päältä oneway ticket to hell, please. en oikeesti enään kestä tätä, mun pää ei kestä. ÄÄÄÄÄÄÄÄ haluun vaan mahollisimman nopeesti pois täältä.. ei mul oo täälläkää ketään enää. aikaaa on kulunu, mut mikään ei oo muuttunu. ku ei kuolemaa voi paeta, jokanen lähtee täält aikanaa miks en muka minä vois lähtee vaan nyt ?

11.4

9.4

en ookkaan, oikein tänne kirjoitellu. Mut enpä ole sanut mitään aikasekskaan, ei mitään. kaikki vaa jumittaa paikoillaan. en saa aikaa liikkumaan eteenpäin. en keksi tekemistä, mut en myöskää jaksa tehdä mitään. oon huomannu et noi lääkkeet ei vaikuta mun oloon ollenkaan. Oon opppinu näyttelemään. oon oppinu esittämään iloista, sitä mitä en todellakaan ole. vituttaa, ahistaa. ääääärg. haluisin vaa kuolla pois, ja lopettaa tän kaiken nyt heti. en jaksa enää ollenkaa tätä. jotenki, kaikki siis ihan kaikki on vaa niin vaikeeta, kaikki mun ympäril on ylösalasin.. en jaksais enää yrittää selittää kenellekkään yhtään mitään, itkettää. haluisin vaa jotenki kertoa kaikille mitä tunnen, mut toisaalta, todellakaan en halua että joku saa tietää miltä minusta oikeesti tuntuu. en tiiä enää mitä voin tehä. en osaa päättää mun seuraavaa liikettä.

Voisin nyt alottaaa nukkumaan, mun ikuistaunta. oon niin väsynyt. koulu ei edes ole erityisemmin aiheuttanu mitää stressii tai mitää muutakaa, mut aina joka ilta oon ihan poikki ja nukahan heti ku vaa käyn sänkyy makaamaan, mut silti sit aamul, on hyvä et pääsen ylös sängystä. väsyttää aina vaan niin älyttömästi. no toisaalta onneks nyt on viikonloppu, koska saan nukuttua varmaankin univelkoja vähän pois. (Esim lintsasin keskiviikkona kolme vikaa tuntia, koska en jaksanu enää olla oikeesti hereillä. ) mut sit viikonlopussa, syömiset pelottaa, syömiset on muuutenkin päin persettä menny, en tiiä miks, mut tuntuu et syön enemmän ku ennen, tosi paljo enemmän, liikaaki. maanantain pitäs olla painontarkkailu. helvettisaatanavittu. vituttaa, ne llääkärit, siel vaa tuijottaa. VITTTTTU !

no toivottavast pääsen koht täst koko helvetin elämäst, eroo. en jaksa vaa enää. en jaksa uskoo et huominen olis parempi, ku en koskaa huomaa eroo. Oon yrittäny olla pirtee ja yrittäny hymyillä, mut nyt jotenki se vaa ei enää onnistu. kokoajan tekis mieliki vaa huutaa, huutaa kuinka tää oikeesti sattuu, mun sisällä. tää kipu tuntuu syväl sydämmessä. ku kerran silmät sulkee vois kokonaa nukahtaa. Mun on paha olla. mun on vaikee hengittää, tuntuu ku joku olis kahlinnu kädet kokonaa. Mun pää ei kestä tätä tuskaa oikeesti yhtään enempää. mikään ei auta, ei nosta pinnalle, vaan hukuttaa mut kauas pinnan alle.


kumpa olis joku joka vois mua auttaa. kumpa joku välittäs vois kääntyy jonku puoleen. Yritän rukoilla, mut kukaan ei mulle vastaa. en saa näit ajatuksii vaa pois mun päästä. ku eihän kuolemaa voi paeta, miks se ei jo vois tulla. Haluun vaan lopun tälle kaikelle. Ehkä joku kuitenki ymmärtää miks mun on mentävä. Ku oikeesti mun pää hajoo kohta, kukaa tuskin ymmärtäis, et miltä minust oikeesti tuntuu. vituttaa, kaikki. kaikki kaverit ja ihmiset mun ympäril, jotenki en vaa jaksa enää ketää. haluun vaa lähtee kauas pois täältä. jonnekki mis en nää ketää, missä saisin olla vaa yksin, ei tarvis kuulla kenenkää ääntä tai mitää muutakaan, olis vaa valkosta ja tyhjää. joka puolella. ku mä en nyt enää vaa tätä jaksa, mun elämä on tähänki asti ollu vaa täysin paska ! Tää vois oikeesti jo loppuu.