itkettää

saat mun sieluni kuolemaan, mutten haluu antaa sun enää koskaa mua satuttaa. Ennen saatii tähdetki tippumaa, mut nykyää mulla pelkkää itkua vaa.  Mä haluaisin olla niinkuin muut.

en tiedä, mitä seuraaavaksi sanoa

illalla istuin autossa.  tuijotin kauas kaukaisuuteen,merelle jonka yläpuoli täyttyi sumusta. kyyneleet tulvivat silmiini. ystäväni joka ajoi autoa, silitti poskeani. aloin hymyillä.Kuinka säälittävää onkaan itkeä saman ihmisen perään vuoden ajan. tuntea samat tunteet 2 vuoden ajan saamatta takaisin niin paljoa kuin kuuluisi. tänään on kulunut kaksi vuotta,siitä kun rupesin seurustelemaan ensirakkauteni kanssa. Ja eilen itkin ikävääni....

Tänään vaihtuu vuosi, minulta kysyttiin onko minulla uuden vuoden lupauksia, no eipä ollut.
Käteni ovat täynnä viiltoja. Hienoa.

Oksennan syömäni suklaan oksennan myös syömäni ruuan.

Tänään minä juon kaljaa.

Ei mulla muuta, tiedättehän ainakin miten minulla menee. Hyvää uutta vuotta teillekkin!

i am so tired

mulla on niin paha olla.

Mua ahdistaa. Ja mä viillän taas. pitkästä aikaa mun on taas pakko repiä ihoni kunnolla rikki. Itkien etsin vanhojen laatikkojeni perukoilta kirjekuoren,jossa on kaikki muka pois heittämäni terät. Painan terän ihoani vasten ja vedän pitkän viivan käteeni,hetken kuluttua käsi varteni on täynnä verta vuotavia jälkiä. Naarmuja. Koska en ollut viiltänyt pitkään aikaan, revin auki myös reiteni. Itkien ja täristen. Tänään muistan kuinka tuo oloa helpottaa,muistan myös kuinka paljon siitä nautinkaan.
Tänään kerroin ystävälleni keskustelusta toisenkanssa. Puhuimme myös viiltelystä, ystäväni katsoi ranteitani ja totesi niiden olevan 'siistit' ei ainuttakaan jälkeä, ja hän sanoi 'tälläset sun käsien kuuluukin ollla' .niin.
Huomenna on jouluaatto. Minua ahdistaa.
Ainiin,vanhempani erosivat, vietämme joulua silti taas yhdessä. Minulla on jo tarpeeksi paljon huonoja muistoja joulusta, en halua niitä enempää. Vihaan joulua.
Terveydenhoitajani suosittelisi ottamaan yhteyttä psykiatrian poliklinikalle
 Vasthan reilu puoli vuotta sitten,lopetin käyntini siellä. En koe niinkään tarvetta soittaa sinne, vaikkakin lupasin joulun jälkeen soittaa ja kysyä saisinko ajan lääkärille....

Toisaalta se saattaisi olla ihan hyväkin. Mutta olen huomannut sulkeutuvani taas. Kaikkihan on aivan hyvin jos joku kysyy, koulu menee hyvin,ja lukiokin tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Öisin nukun hyvin, heräilemättä, olen täynnä elämän iloa jne. Olen kunnossa, jos joku kysyy.  mutta oikeasti olen aivan hukassa. Ahdistuskohtauksistanikin on tullut kaksi kertaa yhtä pahoja, kuin ne olivat ennen.
Olen sulkeutunut vain päivä päivältä enemmän, en puhu asioistani enää edes heille, joille ennen kerroin kaikki huoleni. Jos joku kysyy onko kaikki on, hymyilen ja kerron että kaikki on hyvin.
-------------
Minä vain hymyilen, kun en voi antaa muutakaan. Tosiasiahan on se että haluan pois. Pois tästä todellisuudesta. Pois kivusta ja tuskasta. Pois tästä elämästä. En jaksa enää hengittää omilla keuhkoillani. Enkä jaksa enään taistella pysyäkseni pystyssä. Olen väsynyt hymyilemään ja olen väsynyt itkemään. Olen väsynyt elämään.
------

i'm sad.