mitä kuuluu

                                 

Olen kuulemma muuttunut paljon. Ja minua kuulemma vaivaa jokun ja suuresti. 

''mut toi o fakta. kui oot kiukutellu ja käynny mun hermoille mut täsmä oon ja pysynki sun.tukeen ku sul menee huonost Ja haluun auttaa. ja oot ainoo henkilö kelle esim tarjoon juomist ja tällei,ja tyylii ainoo kelle mun syli on aina avoinna,olkapää mihin.voit turvautuu ja itkee,ihminen ketä oikeesti haluun auttaa ja kuunella ja haluun olla se sulle. kestän sen ko huuat ja rageet ja sanot välil ajattelematta asioit ja yrität karkottaa minuu,kestän sen koska oot mun ystävä kenest välitän ja ketä rakastan''

''on riitoi on hyvii hetkii ja niit on viel monii tulevaisuudeskii. mut tärkeint on ystävyys jne ja kokemukset kasvattaa.. ja haluun olla tulevaisuudes mukana sun kokemuksis ja muistois jne. ja haluun oikeesti et pystyt luottaa minuu jne jne ja pitää minuu ystävän. vaik onkii tapahtun asioiy jne ja on asioit mitä et välttämättä oo kerton mulle ni en miäkää ihan kaikest oo sanon.''

Mutta kuitenkin olen kusipää. Minua ei jaksa kuunnella.



Miksi minusta tuntuu taas tältä? En saa sanoja kirjoitettua, enkä varsinkaan muodostettua niistä lauseita. Kyyneleet tekevät tuloaan ja sydäntäni ihan oikeasti vihloo, pelkästään siksi että minua ahdistaa. niin paljon, että se oikeasti sattuu.
En jaksaisi enää tehdä mitään, haluaisin vain nukkua, en jaksaisi nähdä ketään. Miksi minä silti hymyilen?


Mitä minulle kuuluu? En enää itsekkään tiedä.

jos kuviteltas, ettei mikään oo pielessä.

Mä en tiedä mitä tekisin. Mä en jaksa tehdä mitään.

Mä putosin maahan, ja mut yksin jätetään. En jaksa enää. En osaa selittää miltä tuntuu, en halua puhua. Haluan vain pois, kauas kaikesta. pois täältä, parempaan paikkaan.

Täs ei oo enää mitää järkee. 

Miks mun muka pitäis viel jaksaa? liika paska, väkisinki se maahan painaa. Miksen muka sais luovuttaa? tuntuu vaa et nyt on pakko.

Jos vaa vois mennä takas ajassa, tehdä kaiken eritavalla.

Oon väsyny, enkä pysy enää jaloillani.


en tiiä. en enää. en jaksa herää. en enää.

kun kello ei auta herätykseen. ei enää.

Vihaan itseäni. Vihaan maailmaa. Vihaan elämää. Vihaan elää. 

Kävin lenkillä torstaina, ja minusta tuntui, kuin en olisi päässyt liikkumaan eteenpäin. Juoksin, mutta tuntui että juoksisin paikallani.

joskus astutaan kultaa, joskus mutaa. mut mitä ku vajoo joka päivä syvemmälle vaa samaa paskaa? mul on paha olla. se mua vaivaa'' 

''koita jaksaa:('' 
Mut miten voin jaksaa, ku ei sanat enää auta ?

Tuijotan peiliin. Kyyneleet silmissäni. Halusin huutaa. halusin lyödä peilin rikki. Vihaan sitä, mitä näen peilissä. vihaan.vihaan.vihaan.

Miksi näen läskiä? näen pelkän ruman lehmän? läskin sian. norsun. Peilikuvanikin nauraa minulle. Ja päässäni huutaa ääni: läski.
kyyneleet valuvat silmistäni, ja raavin itseäni. raavin jalkojani, raavin kylkiäni, haluan repiä itseni verille. Haluan rikkoa ihoni.

Ja oksennan.
Oksennan vielä lisää. En ole tyytyväinen. minä en halua olla täällä enää.

Näen unia. Painajaisia. herään öisin, tietämättä missä olen, miksi olen siellä, ja mitä minä oikeasti todellisuudessa edes teen siellä? En kuulu tänne. Paha olo valtaa koko kehoni, sen ruumiin, josta haluan sieluni irroittautuvan. Haluan pois tästä. Haluan pois täältä. Istun ja tuijotan eteeni. En tiedä enää mikä on unta ja mikä on totta. Mikä on todellista? En keskity siihen mitä suustani päästän. En osaa vastata kysymyksiin. En osaa rakentaa normaaleita lauseita.

Enkä edes haluaisi nähdä ketään. En haluaisi tavata ketään, haluaisin vain mahdollisimman kauas kaikesta. olla yksin. Ilman että kukaan kuulee itkuani. ilman että kukaan näkee kyyneleitäni. Kaukana, missä kukaan ei voi epäillä. Jossakin missä kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu.

Ystäväni kysyi tänään ''mitä sinulle kuuluu?'' vastasin hiljaa ''parempaakin vois.'' en tiedä miksi sanoin niin. Onneksi ystäväni ei kuullut. Enkä toistanut sanojani enää. vaihdoin puheen aihetta.

Tosiasia on.minä en jaksa enää. en jaksa hengittää, en enää. Hirttoköysi kuristaa kaulaani. en jaksa enää uuteen aamuun herää. Ja joka ilta, toivon etten enää aamulla herää. Ettei mun tarvitsis tuntea enää mitää. ettei tarvitsisi enää silmiäni avata. eikä jokaiseen päivään pelastusta toivoa.

väsymys.

Eilen kävin 10 km lenkillä. juoksin ja itkin.

Tänään olen pidätellyt itkua. En jaksaisi käydä koulussa. Meillä alkoi juuri lukio_jakso.

Olen väsynyt, enkä jaksa nyt kirjoittaa. anteeksi.