mitä elämällä enää teen

Täs mä istun, ja salaa toivon en enkeli laskeutus mun vierelle. Jos me yhdes enkelini kanssa löydettäisiin yhdessä se tie viimeinen. En haluu enää itkee, en haluu enää et sattuu. En jaksa enää hengittää..
Must tuntuu et mä vaan oon, mutten elä. Minä vain olen. Tuijotan kaukaisuuteen, en jaksa kuunnella, en jaksa puhua. Haluan vain nukkua. En vain jaksa tätä enää.

Kuka tulee tätä maailmaa muuttaa? Mä en haluu nähä tätä maailmaa tällee. En jaksa enää selitellä, kai mä oon syytöntki esittäny, mut en mä yksin oo syyllinen.

Kuka tarjois kättä auttavaa? Yksin täs maailmas istun, poskillani kylmät kyyneleet. Voimat on loppu, enkä nää tunnelin päässä enää valoo. En pääse etenee. En vaa jaksais yhtää enempää.

Kaipaan turvaan. Turvaan itseltäni. Vihaan itseäni niin paljon etten enää kestä itseäni. En halua olla tässä. En jaksa.
Kyyneleet valuvat taas silmistäni. En saa sanoja kirjoitettua tähän, en niitä sanoja jotka haluaisin.

Eilen olin viettämässä iltaa muutaman kaverin kanssa, muutama kalja ym. Minun yksi exäni oli siellä myös. Me juttelimme, olisin halunnut jutella vielä enemmän. en tiedä. ehkä.

Nyt haluaisin jonkun vain toivottamaan kauniita unia, ja odottavan että lopetan hengittämisen.

Mitä elämäl enää teen? Kai nää sanat on just niit, joita kukaan ei käsitä. Ei kukaan välitä, vaikka näkee kuinka tää kaikki putoo mun käsistä. Nää päivätki on paljo harmaampii ku pitäis. Harmaata väriä löytyy kai jokaisesta meistä, paineet murskaa meitä, ja taivas vaan tummuu. Vaikka mä koitan pysyy vahvana, ni sydän alkaa hajoilla. Kipu vaan kasvaa, ja niin lisääntyy mun arvetki.

Tuntuu kuin jokin kaulaani kuristaisi. En osaa selittää, mua ahdistaa. Itkettää. Haluan pois. En halua enää hengittää.Haluan olla vapaa. Vapaana, lailla enkelten taivaalla lentää. Haluan jalkani irti maasta ja lentää ylös pilviin. Mua pelottaa, koska muistan sen pahan olon ja muistan kuinka kaikki paha olo hiipi hiljalleen sisälleni. Pelkään, koska niin käy uudestaan. Tiedän, koska tunnen sen. Enkä haluaisi kokea sitä uudestaan. Haluan pois. Minusta tuntuu niin pahalle, etten halua avata silmiäni enää.

Täällä on niin pimeää, ei näy valoa missään. Kukaan ei pidä minua kädestä, eikä näytä minulle sitä oikeaa tietä. Kukaan ei auta minua huomiseen. Mä oon uponnu tähä paskaa jo polviani myöten, käveleminen on vaikeaa ja raskasta. Enkä enää jaksa yrittää eteenpäin, koska vajoan kokoajan syvemmälle. Kukaan ei ota minua kädestä, ei auta pinnalle. Minä olen niin yksin. anteeksi mulla on paha olo.
Anteeksi sekava teksti.