oiuytfdcfvgbh

Sain hommattua itselleni sen työ tutustumis paikan, se on kyllä vähän kauempana, ja minun oikeastaan melkein kaikki rahani menevät siihen, no ehkä tää nyt on sen arvoista. toivottavasti. Kyllähän mua tarvitsi siinä hoputella vähän, tai ehkei ihan vähääkään. mutta kuitenkin, sain soitettua sinne. ihan hyvä.

Sitten mä sain postia. heheh, koskaan en mitään saa. aika paljokin kerralla sain. yhden uuden kortin ja kutsun. hyvähän se on että on ohjelmaa kesäksi. joojoo. eipä ainakaan toivottavasti tarvitse miettiä kokoajan laihdutusta, koska en mä haluu tämmöstä. ''laihdu laihdulaihdu'' suoraan sanottuna perseestä. en mä haluu olla tämmösessä tilanteessa, haluun olla ihan terve. näyttää siltä ja niin että musta tuntuu terveeltä. nyt mä oon vaan jotenkin viallinen, en ooo ihan kokonainen...

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

paitsi nyt kun tarkemmin mietin, että ehkä oon jo jollain tasolla parantunut, koska osaan myöntää ittelleni ettei luuranko laihuus oo kaunista, ja tiiän millainen mun kehon haluisin olevan jne. ja osaan ajatella itteni sopusuhtasena ihmisenä.

ja kyl mä tiiän mistä saan ''voimaa'' tähän kaikkeen. koska jos olisin yksin, ei sillä mitään väliä olis miten ajattelen ja kuinka kauan siihen menee että kuihtuisin pois, tai vaan tappasin itteni.

nään vaan viiltojälkiä ja verta.

eilen sitte lähin koulusta ekan tunnin jälkee. ahisti, itketti. halusin vaan pois. eroon kaikista, halusin olla yksin.

vanhat arvet revitty mun sisältä auki. niinku mun kädet ja jalatki. viilsin taas . ääh kaikki vaa kaatu mun päälle. haistako vitun koko saatanan paska_maailma.

vihaan. mul on niin turhautunu olo. multa kysyttiin ''mitä sun päässä liikkuu nyt päälimmäisenä?'' no mitäs mä tohon nyt vastaan? vastasin ettei mitää. todellisuudessa vaan kuolema ... mitä mä teen? en ainakaa mitää järkevää. viiltelen, sekoilen lääkkeitten kanssa. oon viallinen. mut enhän mä toimikkaa ku oon rikki.

mä en haluu syödä. en haluu tehä enää mitään. mulle sanottii kans et: ''mietit vaan mitä jaksat tehä, jos et jaksa liikkua, avaa vaikka pullonkorkki ja kierrä takasin auki. tee käsilläs jotain et saat ajatuket selkenemään, kokeile sitä.'' <--joo mä jaksan liikkuu, jaksan tehä hei ihan mitä vaa, ku just ja just jaksan enää ees hengittää.

Tilaisin yhden kuoleman, kiitos.

mua kehotettii kirjottamaa sanoja mitä tulee mieleen, ihan sama vaikka ne olis kaks kirjaimisii tai miten vaa, no minäpä sitte kirjotin, ja mitä mulle nyt mieleen tuli? :

kuolema,sairas, idiootti, läski, hirttoköysi. itsemurha, selviytyminen, eksyminen, polku, tie, liikennevalot. risteys. pimeys. aupua. auttakaa, veitsi, partaterä, sakset. peilinpala. veri. helvetti, taivas. auttaja. haava. arpi. ruoka. kalorit, oksennus. epäonnistunut, ystävätön, yksinäisyys. sairaala. apu. huumeet, viina, lääkkeet. saatanan sika. turha. itku, kyyneleet. mustaa. pimeää. peili. mittanauha, vaaka. anteeksi..

---

miten mä voin kaaduta vaik joku pitää mua kädestä? kipu kasvaa ja lisääntyy arvetki.

jäljet mun käsissä, mä huudan apua.

viiltelin eilen. mä halusin vaan kuolla, en halunnu mitää muuta ku kuolla, vaa nukahtaa.

istuin siinä sängyllä ja ne terät oli siinä mun edessä, viilsin ensin jalkaan ja sitten käteen. ja vaan itkin. ei se helpottanu.. ei tuntunu samalle ku ennen. joten mun oli pakko viiltää lisää ja koht huomasin mun jalkojen olevan täynnä jälkii jotka vuotaa verta. HALUUN ETTÄ MUA SATTUU FYYSISESTIKKI. ''ku tarpeeks kokee henkistä tuskaa, fyysinen kipu ei oo enää mitään sen rinnalla'' hakatkaa potkikaa mitä vaan. haluun tuntee kipuu. kaadoin desinfiointi ainetta kaikkein isoimpaa ja syvimpään haavaan. kirvelihän se tietenki. ja tän kaiken jälkeen mä oksensin. vedin kaikkii mahollisii lääkkeitä alas,mitä mun laatikoista löysin, halusin pois. mulla on vieläki lääkkeistä johtuva paha olo.. en muistakkaan enempää illasta paitsi sen että mun puhelin soi joskus yhentoista aikoissa, olisko ollu jälkee en oo ihan varma. mut en mä jaksannu vastata, olisin toisaalta halunnu. mutten taas oikeestaa. mun pää meni kai lääkkeistä sekasin koska en pysyny pystyssä, mut eipä muhun oikeestaa sattunukkaa enää. joskus neljän aikaa mä nukahdin. aamulla heräsin ja mun silmät oli turvonneet siit kaikest itkust. olisin halunnu jäädä vaan makaamaa siihe, en olis jaksanu nousta ollenkaa. mulla kesti 20min, päästä ylös sängystä ja ku siitä pääsin seisomaa jalat lähti alta. mut kyl mä kouluun sitte lähdin.

sitte mä tulin kotii, en tiiä kaikki vaa kävi mun hermoille. ja ahisti, oksensin. täällä ei ollu ketää, oksensin ihan kaikki ulos mun sisältä,ja viilsin mun jalkaa.. ku tulin vessasta puolentunnin oksentamisen jälkeen, mä pyörryin.. ja ku nousin ylös oksensin taas. en tiiä miks, mut multa tuli vaa se oksennus.

sit mä söin kotona ruokaa joskus viiden aikaa ja lähin ulos, menin saunarakennuksee, vessa kutsu oikein mua. ja kaikki ulos. en mä haluu tätä. mut ääääääää vittu

en mä tiiä enää.

sit se ihminen jolle en jaksanu illalla vastata, sanoin: ''en eilen jaksanu vastata;/'' se:'' juu, ja mä jo luulin et sulle on käyny jotaa:):'' no sanoin sitte et mulla oli paska olla.

--------------------------------joo ja mä en jaksa kirjottaa enempää--------------------------------

ihan ku lasi tippus pöydältä laatta lattialle ja hajoaa. mäkin. sori. mä hymyilen, mutten sisältä. harmi ku sä et nää mun sisään.

anteeks et kirjotan tänne vieläki. itseasias sori, et oon alottanu koskaa kirjottaa.

ÄH mä oon se viallinen yksilö anteeks et mä oon täällä.

haluisin vaan kuolla.

sä kysyt miten mulla menee **** kanssa, sanon vaa että jos sitä ei olis, jos en seurustelis senkaa nyt. mua ei olis tässä enää.... niimpä, mä lähtisin ppois. jos olisin ilman sua

hymyile, ei ne silloin epäile.

Tämmönen löyty toisesta blogista

Yleisesti
● Pituus? - jotain 160
● Paino? - ei aavistustakaan
● Alin paino? - ---
● Korkein paino? - ---
● Minkä painoinen haluat olla? - 40kg, mut toisaalta 50kg
Syvällisemmin
● Kuinka monta kaloria syöt päivässä keskimäärin? - liikaa
● Oksennatko ruokaasi ikinä? - yhessä vaiheessa suurinpiirtein jokapäivä, nykyää sillointällöin.
● Haluatko näyttää supermallilta / näyttelijättäreltä? - en
● Onko sinulla jokin kouluajan ulkopuolinen liikuntaharrastus? -riippuu joskus oli pakko juosta jne. nykyää teen vähä sitäsuntätä
● Onko sinua kiusattu ikinä painostasi? -joskus ala-asteella
● Oletko koskaan paastonnut? -olen enimmäksee talvella '09-'10
● Käytätkö laksoja päästäksesi eroon ruoasta / kaloreista? - en.
● Inspiroivatko mallit / näyttelijät sinua? - joskus, jotkut.
● Oletko joutunut sairaalaan koskaan SH:si takia? - en mut kun pakkohoitoon jouduin, siellä alettiin silloin kyselemään syömisistä ja suhtautumisesta ruokaan. jne,
● Oletko koskaan yrittänyt parantua SH:stasi? -nyt.


Kehonkuva kysymyksiä
● Näetkö itsesi jatkuvasti lihavana, vaikka muut väittävät ettet ole? - aina.
● Mitä kehonosaa muuttaisit? - kaiken..
● Asteikolla 1-10, kuinka tyytyväinen olet kehoosi? - 1
● Tunnetko itsesi vähä-arvoiseksi painon / kehosi takia? -toisinaa
● Oletko toisinaan masentunut painosi / kehosi takia? - olen..
● Vertaatko kehoasi muiden kehoihin esim mallien / näyttelijöiden? - valitettavasti.

Terveys/Ruoka
● Syötkö mielestäsi riittävän terveellisesti? -en.
● Oletko sairaalloisen pelokas syömään hiilareita? -en..
● Rasvaa? -en enää niin paljo ku vuos sitte.
● Kaloreita? - en enää niin paljo ku vuos sitte.
● Oletko usein väsynyt/uupunut? - olen.
● Tunnetko itsesi energisemmäksi syönnin jälkeen? -hmm nykyään välillä, ennen en koskaa
● Syötkö lihaa? - joskus
● Syötkö ruokasi tietyllä tavalla? -yksin syödessäni pilkon ruuan pieniksi paloiksi osan ruuasta piilotan ja syön osan ja sitte piilotan taas osan ja syön sen osan jonka oon ottanu ''esille''. ja miten syön silloin ku ympäril on ihmisiä, se riippuu kuinka paljon, ja keitä.
● Sanovatko ihmiset, että näytät sairaalta / erittäin nälkäiseltä? - en muista, tuskin on sanottu.
● Oletko ikinä oksentanut verta? - monesti
● Onko sydämesi syke 49 yläpuolella? - taitaa olla
● Pyörryttääkö sinua vähäisestä syömisestä? - ei.
Muuta
● Onko media mielestäsi syypää syömishäiriöiden yleisyyteen? - en tiedä.
● Mikä on mielipiteesi Pro-anasta? -en ymmärrä sitä että joku terve ihminen tahtoisi sairastua tämmöseen paskaan jne.
● Onko sinulla muita mainittavia häiriöitä (esim masennus)? - masennus ainakin.
● Mikä on lempiruokasi? - en tiiä.
● Lempijuomasi? - vesi
● Toivotko usein ettei sinulla olisi syömishäiriötä? - TODELLA PALJON. toivon että pääsisinpois tästä ahistuksesta jne.
● Haluatko parantua? - kyllä, haluun pois tästä ahistuksesta ja siitä että joku ''muu'' määrää millasen kehon haluan ja mitä saan syödä jne.

--------------------------------

musta tosiaan tuntuu etten enää jaksa. jotenki ihan pienki asia vie multa voimat. vaik kyl mä huomaan, et on mul parempi olo viimetalveen verrattuna ja ku mut otettiin pakkohoitoon mun olo oli ehkä neljäkertaa pahempi, vaik kyl mä nytteki voisin hypätä korkeen talon katolta ja vaan pudota alas. mut kyl mun olo on sinänsä parempi. oikeestaa, nyt ko mietin on se aika paljonki.

nyt mua väsyttää, mä ootan että soittasit, ja tuijotan vaan puhelinta. mulla on ikävä. no en mä saa sitä tahdonvoimalla soimaan. kylhän mä sen tiedän. soita. en kyllä usko että soitat.

tänää mulla on ollu kokopäivän ihan KA-MA-LA olo niin täysi ja ahistunu ja väsyny, en olis jaksanu nähä ketään. viimeyönä oon nukkunu ehkä parisen tuntia. en siis kauaa. ja tää päivä on menny ihan pieleen syömisten kannalta, okei tänään toki oksensin. vaihteeks sit näin. en olis halunnu oksentaa mut ensin tuli ylös ruuat muuten vaan.. ja sitte ku menin vessaan jne. halusin kaiken pois mun sisältä ja oksensin et sain kaikki ulos..

mun pää hajoaa. anteeks. ja nyt mä sit itken pahaa oloo.

viilsinki tänää. eilenkin viilsin. en nyt kuitenkaan mitenkään pahasti viiltänyt. jalkoihin muutaman ja kädessä on vaan pari. ei sen kummempaa.

kyl mä hei järjen kanssa osaan ajatella ettei tikkulaihat ihmiset oo kauniita, mut miks mä haluun laihtua? tiedän, tiedän en mä olekkaan laiha. mut äölkdjfvnjidsow en osaa selittää. enkä jaksa. en jaksa mitää nyt. mun pää hajoaa oikeesti kohta.

LÄSKI AHISTAA, saatana. haluun kaiken ulos. ja repii kaikki LÄSKI pois minusta haluun veitsen ja leikkaisin kaikki pois. anteeks mutten vaa kestä itteeni, mä vihaan tätä. vihaan mun kroppaa. haluun heittää sen pois, kukaa ei ees ostais sitä. vaikka halvalla möisin. ei löytys ostajia, tässä kehos on niin paljon ylimäärästä, mitäs oon näin saatanan sika?. kuole sika, saatanan ruma lehmä.

en ymmärrä miks mä ajattelen kokoajan kaikkee vitun paskaa mun päässä mut sit vaan hymyilen muille. ei kukaan saa tietää et mul on paska olla. mä haluun pois. aamulla mä ajattelin ettei mulla oikeesti oo mitää muuta keinoo ku kuolla. _mä_en_kestä_ ....

no mut mä jatkan hymyilemistä vielä. ja jonaki aamuna mua ei enää oo. sit en vaa enää herää. ja meen paikkaa josta kukaan ei koskaan takasi tänne palaa.

ehkä siel ei tarvii hymyillä muitten takii, siks ettei kukaa sais tietää miltä OIKEESTI tuntuu. ehkä. niimpä. ehkä.

ahistaa vituttaa sattuu särkee itkettää haluun huutaa, haluun pois, haluun jonnekki turvaa. pois tästä. jos joku pitäs mua vaan kädestä.

''jos joku teistä tietäis mitä mä tääl viel teen, ottais kädest ja taluttas huomiseen.''

en jaksa kirjottaa nyt enempää. aattelin yrittää nukahtaa.

mene pois minusta!

en halua tätä,mut kuitenkin haluan. ohuet käsivarret. pienemmän mahan, laihemmat jalat. haluan olla pienempi. .. ihan vähän. vaa muutama kilo. sit tää saa riittää. enää vaan ja ainoastaan muutama vaivanen kilo. helvetti ei se ole vaikeaa..

:(

mä luen, kuulen sun humaltuneen äänen, en haluais katsoo sua. pyydät lukemaan ääneen. luen. sä vaan kuuntelet. ihan hiljaa. tunnen kuin sä tuijotat mua. mä jään tuijottamaan eteenpäin. kuulen kysymykset onko kaikki hyvin, ''joo'' kaikki on hyvin, niinkuin aina, hei kyl mä pärjään. mä vaan mietin. mietin sitä mitä mä tekisin...

mua väsyttää niiin jumalattomanpaljon.. ootan vaan et sä vastaisit mun viestiin. mut mä en tiiä. emmä oikeestaa tiiä mitä mä ootan sun vastaavan. ehken mitää. mut toisaalt et vastaisit vaan jotain..

en jaksa ees kirjottaa nyt..

jokupurkaus-juttu

mä leikkaan lehdistä sanoja, en tiedä mitä mä niillä teen. en liimaa niitä, en laita minnekkään. mä vain leikkaan ne....

ja nyt on aika juosta katoksen alle, sateelta suojaan. tunnen uuden myrskyn saapuvan, eikä se oo laantumas.

mä toivon että myrsky laantuu, kun katson ulos puut kaatuu. mä muistan vielä, kun oli taivas pilvetön.. ''

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------



-----------------------------------
mä en tiiä enää mitä teen mun itteni kanssa. ää mä vihaan itteäni. miks vitussa mä SYÖN jos vaan oksennan kaiken ulos ääääääöflkgjtgbbn saatana. --... ''sanot että haluat kuolla, mutta sanot sen vain, koska toivot että joku pelastaa sinut.'' ehkä mä teenkin niin. jep, niin mä teen. en mä muuten olisi kirjoittanut tämän blogin osoitetta paperille ja näyttänyt sitä vieressä istuvalle tytölle. pyysin apua. tai no ''pyysin ja pyysin'' ehken uskalla pyytää apua tai puhua, tai muuten vaan en halua sanoa ''mulla on paha olla, tarviin apua.'' tai jotain muuta.kuitenkin mä tota mietin jonkun aikaakin, ja päädyin tohon vastaukseen, yritin pyytää apua.. et olis ees yks ihminen joka tietäs miltä tuntuu jne. sellain ihminen joka pystyis jollain tapaa auttamaan. ILMAN mitää sairaalahoitoa ja pakkolääkitystä. semmoin ihminen joka pitäs mut tässä, kuuntelis ku on asiaa, okei. niin se tekeekin. mut... ihminen joka ei heti menis juttelemaa jollekki lääkärille ja työntäis mua sairaalaan, osastolle takaisin.. no niinhän se on. semmoin ihminen kyl on olemassa.. oikeestaa mä oon rakastunu siihen ihmiseen, se on ihminen joka täyttää mun unelmat.

Se osaa kuuntelee jne. ihmeellistä kyllä, mut jotenki ton ihmisen läsnäolo ja se et se istuu penkillä vieressä, vaikka vaan ihan hiljaa. se saa mut haluumaa parantuu, elään tervettä elämää. en ees ymmärrä miten yks ihminen saa muutettuu mun ajatuksii näin.

ja oon oikeestaa erittäin kiitollinen siitä. mä en ees tienny et tuommosii ihmisii on tääl. en ees osaa sanoil kuvaa mitä mä oikei tunnen. jotenki jotai niin paljo. Kyl mä jonnekki haluisin kirjottaa tai jotenki kertoo kui paljo mä välitän. JA et kui helvetin kiitollinen mä oon siitä et on ihminen joka saa mut tajuamaa asioita. ja ajattelemaa järkevämmin. tai emmä tiedä johtuuks tää siitä tytöst. vai siitä et mä haluun pitää kii ja ite välitän niin paljo jne. tai en osaa selittää sillei mut siis äh asdfrrole. en osaa selittää vaik kui haluisin. mut nii esimesrkiks tossa perjantaina mä ainakin tein tyhmästi. en itte muista paljoakaan sen jälkeen ku vedin ne pillerit alas. ehkä puolisen tuntii ja muistikuvat alkaa olee vähä epäselvii. sit mä muistan että join ja liikaa mun päälle siin vaiheessa. olin kauppakeskuksen vessassa ja siel oli jotain mein koulusta. en muista tarkkaa et ketä, sitte istuttii semmosella penkilla rappusten alla s-markettia vastapäätä. aloin iktee. en tiiä mistä ne kyyneleet tuli, mut ne vaan valu mun poskii pitkin. sanoin että lähden ulos. en muista keitä siinä oli. mut ulkona. ovien ulkopuolella siis aloin huutaa että lähen enkä tuu enää ikinä takaisin. mä vaan itkin. en muista yhtään keitä siinä oli, mut on kuulemma ollut paljon porukkaa.. yks kaveri oli soittanu tuolle tytölle. se soitti sitten mulle ja kysy onko kaikki hyvin. sanoin MUISTAAKSENI että kaikki on hyvi ja jotain oon sen kanssa jutellut, en muista. mutta itkeny oon ja muistan että se olo oli maailman kauhein mä pelkäsin, ahisti halusin vaa pois. olisin halunnu huuutaa apua mutten saanu mun ääntä kuuluun. halusin vaa hypätä ja pudota, saamatta mistään kiinni. kävellä mennä jonnekkin, ja mennä paikkaan josta ei tiedetä mitä siellä on, nukahtaa... uneen josta kukaan ei enää herää... kuitenkin nähtävästi oon selviytynyt kotiin. en muista siitä mitään että olen kotiin tullut, kuitenkin jossain vaiheessa aamua huomasin erään kaverini nukkuvan lattiallani.... en tiedä milloin ja miten se siihen on päätynyt.. lauantai aamustakaan en muistikuvia oikein omista.

lauantai iltana join yhden kaljan, jotain viinoja en oo ihan varma miten ne kirjotetaan jne joten en kirjota nimeltä mitään:)

istuin sitten bbussissa kaverin kanssa olihan siinä toki jotain vuos kaks vuotta nuorempia pissiksiä ''niin vitun kännissä'' niinkuin ne itseään ilmasi. no istuttiin bussissa ja sitten yhellä pysäkillä päätin jäädä pois joten kaverini seurasi, ja olihan mun pakko pitää siitä huolta jne. joskus kymmenen yli kahdeksan lähdin saattamaan kaveriani bussiin, saatoin sen himaan asti.. ja sitten kotiin kävellessäni puhuin puhelimessa* ja puhuttiin lääkkeiden ja viinan juomisesta jne en muista ihan tarkkaan miten se meni jne mutta kuitenkin jotain siitä ettei mun pitäis syödä mitää muita lääkkeit mitä ei oo määrätty mulle jne. ja kyl mä huomasin ittekki et ajattelin sitä, ei en mä haluu enää syyä laakkeitä, ja muutenki ajattelin ETTÄ nostan kaikkia numeroita koulussa nyt. ja lopetan kaikki *hölmöilyt* just noi lääke-viina ja kaiken polttamisen, no siis tupakkaa en nyt laske niihin mitä lopetan. mut nyt mä haluun vaan lopettaa.
ei musta tunnu mitenkää järkevältä olla tämmönen 'sekopää' ehkä silloin kuukausia,useita kuukausia, sitten kaikki vaa pimeni, en tienny mihin suuntaa mennä tai mitä tehdä, ehkä sen takia mä vaan turvauduin tähän. muistan hyvin kuinka paljon mä sekoilin, mitä kaikkea kokeilin ja mihin jäin riippuvaiseksi. kuinka paljon tuhosin omaa kehoani. ja kuinka paljon ennen kaikkea tuhosin itseäni. henkisesti. muistelen kui mä kuulin juttuu siit et oon 'kovis' jota en todellakaan mielestäni oo, tai ole ollu... huomaan vast nyt, ku oon saanu mun silmät auki, että on ihmisiä, ketkä matkii ja seuraa. sori mut haluisin sanoo niille ettei kannata.huumeet ja kaikki. pilasin mun elämää,hei. oon alkanu miettii et oon ollu aina ns. erilläni 'kavereist' en oo ollu niittenkaa koskaa samal 'tasol' en ajattele samaltaval, no siis joo, tää on MUN mielipide ja oma näkökulma. en tiiä..

muistan kui mä joskus uskoin jumalaa. rukoilin ja sillee.. sitte mä tutustuin siihen poikaan. ja ajattelin et se on mun vastaus kaikkeen. jne. mut tarkemmin ajateltuna, kaikki meni vaa huonompaa suuntaa, senkää mä aloin miettii kroppaa. mietin et miltä mun pitä näyttää et näyttäsin 'hyvältä'. vaik rakkautta vannottiin. ,muistan hyvin ku mä silloin kerran viilsin. viilsin mun jalat ja viilsin mun kädet .. (luin vanhaa päiväkirjaakin,ko mietin näitä...) ja siin päiväkirjan sivul lukee: ''mun on kylmä mua pelottaa niin paljon, haluun jatkaa yksin, en haluu enää olla sunkaa. mua sattuu tää, halusin et oon sulle parasta, mut en mä pysty siihen. mietin tätä ja itken, miks mun pitää nähä mustelmia enää?'' enää mä en todellakaa palais tohon suhteeseen, mistään hinnasta..

sit mä rukoilin, halusin apuu, vaik itelleni olin jo selväks tehny ettei jumalaa ole mä vaan rukoilin. enkä enää jaksanu. mut nyt näin jälkeepäin ku mä alan ajattelee tota kaikkee... : ku mun paineet kasvo, *piti* olla parasta ja omast mielest en siihen yltänyt. ehkä tein sen itelleni mut nyt mua kaduttaa, ku annoin sen vaa tunkee niitä ajatuksii mun päähän ''läski'' kadun etten pyytänyt apua. koska nyt mul on ihan helvetin paha olla ton saatanan mörön kanssa täs samas kehos. perkele. ehkä siks aloin käyttää ''jotain parantavaa''... jne. mut siis se mitä täs nyt taas yritän selittää on se , et nyt minust tuntuu et ehkä joku kuuliki mun avunpyynnön, koska heti ku mä uudenvuoden jälkeen vähän niikuin seurustelin jne lkjhb niini oon saanu halun parantuu ja päästä irti tästä syömishäiriö -paskasta. en väitä et se olis helppoo tai mitää, mut luulen et se on helpompaa ku mä ite haluun alottaa tän paranemisen jne.

vaik kylhän tuo mörkö päässä sanoo etten oikeesti haluu eroon siitä jne ja ettei saa kertoo kelleen, kukaan ei kuule mua enkä ees saa yrittää puhuu. mut nyt luulen et se on se heikompi tällä kertaa, viimeeks oon ollu minä, mut nyt se. hyvä tasapeli.

sori tämmönen ihan sekava kirjotus purkaus juttu.

mut siihen mä vissii jäin että kiitollinen olen. ja jotain, juu en jaksa lukee tätä tekstii. mut hei mä tiiän et oon laiska... hehheh.

vittu

nää muutamat päivät on mulla menny suht hyvin... tai no se nyt on vain tietyn ihmisen ansiota.

mut mä en tiedä mitä kertoisin. perjantaina ajattelin etten enää tulekkaan takaisin. mut en oikein muista mitä siin sitte kävi, et tulin. empä oo enää uskaltanu vaa'allakaan käydä enää. äääh.

mä en jaksa kyllä vastaillaa ihan kenelle vaan kysymyksiin ''mikä sulla on ?''

mikä täällä muka muu on varmaa?'' haluisin irrottaa itteni täst kehost. äääääääääääää vittu.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

JOO EN TIIÄ