mun käsii kiristää kahleet, enkä saa henkee. istun, kuulen puhuttavan siitä, kuulen sen äänen jostain takaantani, sitten mä.. mä nään sen.. mua itkettää.. mä jotenkin ikävöin, olisin halunnut lähteä vain pois kokopaikasta... mietin, kuinka kauan kestän, ennen kuin mun pää räjähtää.
istun, ihan ku mun käsis olis painavaa ketjuu, jolla n e on kahlittu kiinni. kuka pitää musta kiinni jos mun omat voimat ei enää riitä? joskus tuntuu et tuskin yhtään kukaan.. tuntuu, et mietin vaa, milloin kaikki lähtee mun ympärilt?.. kuinka kauan siihen menee, et jään ihan yksin.
Kuka pitää kiinni ku oon kaatumaisillani. kuka nostaa mut ylös ku kaadun?... musta tuntuu että rakastan, mut kuitenki vihaan niin paljon. jotenki tunnen niin paljo suruu. ja niin paljo kaipuuta, ikävää ja vihaa. tuskaa. tunnen kyyneleitä.
en jaksa enää itkeä, tuntuu et vuodan koht kuivii....... )=
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti