cry.

mun käsii kiristää kahleet, enkä saa henkee. istun, kuulen puhuttavan siitä, kuulen sen äänen jostain takaantani, sitten mä.. mä nään sen.. mua itkettää.. mä jotenkin ikävöin, olisin halunnut lähteä vain pois kokopaikasta... mietin, kuinka kauan kestän, ennen kuin mun pää räjähtää.

istun, ihan ku mun käsis olis painavaa ketjuu, jolla n e on kahlittu kiinni. kuka pitää musta kiinni jos mun omat voimat ei enää riitä? joskus tuntuu et tuskin yhtään kukaan.. tuntuu, et mietin vaa, milloin kaikki lähtee mun ympärilt?.. kuinka kauan siihen menee, et jään ihan yksin.

Kuka pitää kiinni ku oon kaatumaisillani. kuka nostaa mut ylös ku kaadun?... musta tuntuu että rakastan, mut kuitenki vihaan niin paljon. jotenki tunnen niin paljo suruu. ja niin paljo kaipuuta, ikävää ja vihaa. tuskaa. tunnen kyyneleitä.

en jaksa enää itkeä, tuntuu et vuodan koht kuivii....... )=

no more.....>:

mul on kauhee olo, mua itkettää. ahdistaa. pääs vieläkin äänet toistaa. se huutaa, miks oon tässä, haluun pois. haluun olla yksin enkä nähdä ketään. haluun mennä pois ja jäädä, en tahdo koskaan tulla enää takaisin. en vaa pysty. mä yritän huutaa apua. mut kukaan ei kuule, kukaan ei ymmärrä mun keiltä. itkettää. ja itku tuli. kello on 14.04. en saa henkee. kohta pitäis jo lähtee. mun pitäis jaksaa liikkua ehkä noin kilsan päähän. mut mun jalat ei liiku. mun olo pakottaa mut jäämään tähän. en jaksa. haluisin muuta ajateltavaa.

Ku rakastaa jotakin niin paljon. rakastaa niin paljon et antais oman henkensä et toisella olis hyvä olla. mulla on paha olla. Oon epävarma, en tiiä enää kuinka paljon kestän, en tiiä kuinka pitkään jaksan. Kato mun silmiin, näät kuinka kärsin. Voit lukee mun tunteet, päiväkirjani sivuilta, mul on paha olla. mua sattuu. haluisin et joku vaan halais eikä päästäsi irti vaikka mitä tapahtuis. olis vaan mun lähellä. antais mulle lämpöä, mulla on nimittäin kylmä.

Haluisin vaa nukkua. enkelien siiville nukahtaa. alan ottaa enkeleitä kii, kiitos anteeks näkemiin.oon ihan rikki. vuodan verta. sitä vain valuu, ja se ei loopu koskaan.

ku katson ihmisiä, ne hymyilee. yritän hymyillä, mut se hymy on tekaistua, en saa irti minkäänlaista aitoa iloa. tuntuu pahalle katsoa ihmistä nauravaa, nään kuinka ihmisillä on kivaa. huomaan kuinka ne haluis nauraa, tiedän että he ovat onnellisia. i wanna be to free------------->

fat?

hoh, tää päivä on ollut aika helvetillinen, mua on ahistanut aika monikin asia. ja aamulla kun lähdin kouluun, oli niin kylmä ettei mitään rajaa, mun sormet on ollu niin jäässä et hyvä kun koulussa kirjoittaa pystyin. menin bussipysäkille. lunta satoi ja tuuli oli kova. oli kylmä. istuin pysäkin penkille kaivamaan bussikorttia laukun ppohjalta. poltin tupakan. vedin sitä myrkkyä keuhkoihini. yritin lopettaa, miksen pysty? kuitenkin odotin bussia, bussi kun vihdoin tuli kello oli jos 07.26. bussi oli vähän myöhässä. istuin bussiin, olisin voinut nukahtaa, oli jotenkin niin lämmin. kahden pysäkin päästä, luokkakaverini tuli. se tuli istumaa mun viereeni. annoin tupakan. jäimme linja-autoasemalla. kävelimme sitten lumisateessa koululle. aulassa oli melkein koko koulu. huhhuh, oli kyllä täyttä. ahisti, jotkut tuijotti. ensimmäiset kaks tuntia, meni ihan hyvin. ruotsin tuntikin meni ihan hyvin. teimme jotain pari töitä... kaksi matematiikan tuntia oli tuskallista, en osannut keskittyä. eieiei.. ruokailu oli. ahisti syödä. ahistuin kun mietin tämän päivän kaloreita. laskin: aamulla söin pienen leivän, jotain mummin ostamaa, siinä oli 54kcal. ja söin kurkkua 100 g. eli n 9 kcal. ja koulussa söin noin 180kcal. hyi. ja kotona söin noin 240kcla. eli yhteensä noin. 483kcal, ajattelin että tänään loppupäivän juon vain vettä..

ja huomenna, aamulla saan syödä enintään 90kcal koska ajattelin jugurttia, ja koulussa, noh riippuu mitä syön, muttei kuitenkaan paljoa. ja kotona saan syödä illalla enemmän, koska on perjantai.. ja perjantaisin saan syödä... ja ajattelin huomenna vähän keksiä itselleni jotain, joku mukava leffa esim, tai jotain, haluun ajatukset pois.. koska en nyt näe murusta tänä viikonloppuna enkä välttämättä ensiviikonloppunakaan, ja ajattelin. keksiä jotain, etten ikävöisi niin paljon.. joten ajattelin koulun jälkeen että kävelen kirjastoon, palautan kirjan ja ehkä katon jotain lukemista. sitten varmaan kävelen toiselle puolelle keskustaa, kauppaan. ja kaupasta linja-autoasemalle. ja bussilla kotiin... ja kotona pitäisi siivota, pikku kämppä pitää saada siistiksi. ja sitten voisin järjestää makuuhuonetta vähän jotenkin.. ja hmm... öö.. sitten varmaan vois käydä ulkona jos vaikka lenkki onnistuisi.. tai jos kävisin keskustassa.. ja sitten voisin tulla ennen kahdeksaa kotiin tai joskus puoli yhdeksän aikaan. ja sitten saan pitää oman rauhallisen illan, ihan itteni kanssa. Vaikka ikävä mulla on jo nyt murua, ni ajattelin että mull on oikeus jotain kivaa itselleni ''antaa''. Vai onko se väärin? pitäiskö mun vaa kärsiä mun ikävästä enemmän joka minuutti. ja laskee tunteja, minuutteja ja sekunteja ku taas näen murusen? en tiiä.

viikonlopuksi en ole paljoakaan suunnitellut, vaikka pitäisi varmaan lähteä äitin, iskän ja veljen kanssa elokuviin, kun ne on lähdössä, ja pyysi mua mukaan, ne on menossa kuulemma katsomaan harry potteria sitä uusinta, ensimmäinen osa.. mut sielläkin kuitenkin joutuisin jotain syömään. en taho ottaa popkorni pakettia, ja tuoda se täytenä takaisinkin, enkä kuitenkaan voi jättää ottamatta...
en keksi nyt oikein muuta, ajattelin raahata tämän ruhoni nyt suihkuun ja sen jälkeen 20.30-21.00 saan katsoa telkkaria. ja sitten saan lukea ja nukkumaan.... katsoo nyt miten tuo huomisen ilta menee jne....

anteeksi.

tuska katoaa vaa, että se voi palata voimakkaampana takaisin.. Oon tuijottanut tätä ruutua, oon pyyhkiny nää sanat tästä tuhansia kertoja. en osaa kirjoittaa mun ajatuksia. Mua sattuu. en kestä itteäni. ahistaa AHDISTAA. en voi katsoa peiliin. haluan rikkoa peilit kun katson sinne. peili kuvakin nauraa mulle.

yksi päivä istuin bussissa yksin. matkasin kaupunkiin. tunsin kuinka takanani istuva nainen tuijotti. tuntu että kaikki tuijottivat. en halunnut olla siinä. ahdistuin. olin matkalla psykologille. en saanut puhuttua asioista joista olisin halunnut. mulla on paha olla.

yök. vihaan itseäni. hyi läski. miks mun on pitäny joskus syödä? MIKS TEIN KAIKEN VÄÄRIN?! miks mä ees synnyin.?

Selvitän asioita, yritän selvittää kaikkien asiat. yritän selvittää omia asioita. miksen osaa, ihan ku pitkä lanka olis menny niin umpisolmuu ettei sitä voi enää selvittää, pitää leikata.
Tumppasin tupakan käsivarteen, mua sattuu. haluisin nauraa, tahtosin olla niinkuin muut.miksen ole ?

seisoin ulkona, rappusilla, poltin tupakka. itketti. tuntu ettei kukaan kuule mun avunpyyntöä. jotenki mun keho huutaa apua. mutten saa ääntä kuulumaa, ku avaan suun. Huudan apua, mut tuuli vaimentaa mun äänen eikä kukaan kuulekkaan. en kertakaikkiaan vaan pysty. en jaksa enää, oon niin yksin. En kestä. kyyneleet valuu mun poskia pitkin, ranteet vuotaa verta. Miksen sais luovuttaa ? nyt on vittu pakko. tuntuu että itken verta.

Tuntuu et oon jotenki eri lainen, liian viallinen, mua satuu. tuntuu niin helvetin pahalle. Miks en vois vaan kuolla pois? kuihtuisin....
Istun takan vieressä, tuijotan liekkeihin, puut palavat loppuun ei ole enää puita mitä laittaa palamaan. mulla on kylmä, takka hohkaa kuumaa. se ei kuitenkaan lämmitä, tuijotan hiillosta, kyyneleet kiipee mun silmiin. tuska alkaa taas repii mun sydäntä. Hiillos on lämmin. Kuuma. muttei lämmitä mua. mun on kylmä, paha olla ja olen niin yksin. pimeässä. ketään ei näy. ei kuulu kenenkään muun hengitystä, hiillos alkaa hiljalleen sammua kokonaan. Äsken niin kauniisti palavat puut muuttuvat tuhkaksi. harmaata. kuin tuska joka paloi pois. Kuitenkin mun sisällä on se käsi joka repii mua. Sattuu. sattuu niin paljon, etten enää voi pidättää itkua, itken, itken ainakin tunnin.........


Ahdistaa. tuijotan kelloa. tuntuu että odotan jotain, en tiedä mitä tai miksi, minä vain odotan. Monena iltana oon oottanu vaa sitä et pääsen pois todellisuudesta. haluun sulkee mun silmät. en tahtos enää herätä. en jaksa enää. illalla kun suljen silmäni, ne voisi jäädä kiinni.... Joskus tuntuu että jotkut ihmiset näkee sen tuskan mun sisällä, koska niiden katse on sellainen, ihan kuin olisin läpinäkyvää lasia, joku lasi kulho jossa on lappu johon on kirjotettu kuinka paha mun on olla ja kuinka paljon sattuu.. Jotkut ehkä osaa lukea sen. mutten tiedä keitä ne on.. Mut silti kukaan ei tiiä, kukaan ei nää mun sisälle.... oon ihan rikki. Haluisin huutaa, kertoo kuinka paljon mua satuttaa ne sanat mitä kuulen, en vaan jaksa enää. Anteeksi.

Haluisin jonnekki missä ei ole todellakaan ketään. Olis aivan hiljaista.... En jaksais nähdä ketään, mun on niin paha olla. Mua sattuu niin paljon että itkettää.

Anteeksi.

Ahdistaa! LÄSKI VVITUN LÄSKI PULLAPOSKI LEHMÄ SIKA! läskit höllyvät reidet. posket ku pulla mössöä, maha ku löllö pallo. LÄSKIÄÄ)=

Pelottaa ku en enää oikeesti jaksa. tiiän miltä tuntuu olla lasi joka hajoaa. tiiän miltä tuntuu ku alas vajoaa.

Mietin itsemurhaa, mut jotenki tuntuu et tän paskan jälkee en tee sitä turhaa....
en jaksa enää.... Mä hajoan, minusta tuntuu etten oo elä ny enää pitkää aikaa oon ollu vaa tässä, mun kroppa on ollu tässä, mut mä en...


anteeks et kirjotin yhtää mitää.. anteeks. anteeks kaikesta. jumalauta, ei oo jumalakaa koskaa auttanu.