23. helmikuuta 2010

suklaata sydänsuruihin...

noni joo. vittu, ku vituttaa. ja saatana minuu itkettää. vittu tekis mieli huutaa vaa koko maailmalle et oon niin helvetin vihanen. ja sit hhelvetti, oon viel surullinen, enkä tiiä oikeestaa kumpaa oon enemmän. miks kaikki menee päin helvettiä? tajusin nyt tosissaa et rakkaus satuttaa. J soitti mulle ja olin just sitä ennen itkeny.. no J kysy et : '' suututkohan jos kerron.'' sanoin etten suuttuis mut se ei kertonu, sit lopuks tajusin. toivon et luulen väärin ja omii juttujani vaa selittelen. mut kysyin et onks sil toinen vai. ja se oli ihan hiljaa.. sanoin et hiljasuus, on myöntävä vastaus.. eli on. ja se selitti jotaa. ja sanoin vaa et joo niin tapanki itteni, ja sammutin puhelun. vittu. vituttaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa. ahistaaa. lähin sitte kauppaa, ostimpa sitten suklaalevyn. ja seki on jo syöty. ranteesee kivat jälet sain taas ittelleni aherrettuu. helvetti ! oon itteltäni tässä kyselly sit vaan et '' miksi?'' ja mul on niin helvetin paha olla .

en haluu enää elää, vittu tuntuu et elämä sortuu, kaikki vaa kaatuu nyt. kaikki. siis ihan kaikki. nyt alkaa tulla kyynelii. meikit on varmaan taas ihan levinny. on kiva joo. vihaan itteäni, miks oikeesti annoin itteni rakastuu? miks helvetis tää ees sattuu näin paljo? rakastin kuitenki paljon J :tä, olisin voinu vaik henkeni antaa sen käsii.. opin luottamaa siihen. ku keneekää en oo pitkää aikaa osannu, ja taas. rakensin sitä siltaa jaa nyt se sit sortu. en osaa luottaa enää keneekää. saatanahelvettivittu. !!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti