miks pitää puuttuu muitten elämään? en haluu sanoo surulle 'kyllä'!:( mut miks silti mun rintaa pistää ja mua ahdistaa? en haluis enää yrittää.. luulin et oon vahva mut en ollutkaan : ( en erota maanantaita perjantaista, kaikki on vaan samanlaista.. haluisin ehkä et olis ihminen joka ymmärtäis ja tietäis miltä tuntuu mut.. ei voi olla.. ?.. en aikonut antaa periksi mutta nyt tuntuu siltä että on pakko luovuttaa. en pysty unohtaa mut en haluu muistellakkaan.. en voi pitää ajatuksiani erossa kaikesta synkästä.. en voi olla ajattelematta sitä, millainen olen ruma ja läski =(. elän nykyään vain omassa maailmassani josta muut eivät tiedä, eikä saa tietääkkään. mut turhaa on alkaa menneitä syyttää, ei menneisyytta voi kuitenkaan muuttaa !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti