olen turva muille, en ole turvassa itseltäni.

Taas mä mietin kuinka paljon joskus rakastin. Häntä, naista joka mua paljon kuitenkin, kaikkien lupaustensa jälkeen satutti. Häntä joka teki minusta vahavan, joka usko että mä olin voittaja. Siitä kaikesta on jo liian pitkä aika. Mutta silti mä kaipaan yhä. Välillä mietin itsekkin, että miksi.  
Halusin et oot onnellinen mun kanssa, iskit liian monta veistä, liian syvälle. Mä annoin sulle kaikkeni, miten sä nainen saatoit?' en vieläkää saa sitä mun mielestä, ku sä et enää tullutkaa mun luokse, sä et halannu, etkä suudellu mua niinkuin ennen. Se päivä, se hetki. Mä herään yhä uudestaa painajaisiata siihen, kun sä jätit mut yksin, kyynelten keskelle kylmään, yksin.
Välil mä vieläkin mietin ja toivon, kumpa tulisit takaisin.

Minulla on nykyään paniikki kohtauksia. Meneekö tämä ohi? Ne alkoivat kun vanhempani erosivat, vaikka ero oli kaikkien parhaaksi, mä näin tai näen vieläkin joka päivä kun äitiäni näen, kuinka rikki hän on .

kuningas alkoholi ottaa vallan, hyvin useina päivinä. Aamusta iltaan.

-
Mä en pelkää kuolla, en usko sattumaan. Mut mä pelkään, et jonaki päivänä mä en enää avaa ovea, että jonain päivänä en enää pääse ulos ovesta, ja kaikki jää vaan haaveeksi. Mua ahdistaa kun ihmiset katsoo. niistä monet tuijottaa.

Onko tää polku oikee vai väärä? Hiljaista, ei ketään missää. Olen eksyksissä.
Ennen olin aina kavereiden kanssa. Nyt tuntuu kuin olisin autiollasaarella.

Kuljen yksin, niinkuin eksyneet yleensä".

Äiti kysyy minulta itse itkiessään, että onko minulla kaikki hyvin? 'on. Kaikki on hyvin.' miksi ei muka olisi?
Äiti näki taas jäljet käsissäni. Humaltunut ääni kysyy miksi olen näin tehnyt. Mun on parempi olla hiljaa. " haavat paranevat kyll, kuhan ne ei oo liian syvällä sielussa" äitini päättää yksipuolisen keskustelunsa.
Hän sanoi minulle itkiessään sylissäni tiistai iltana, 'kyllä säkin saat itkeä, ei sinun sylisi ole pelkästään tarkoitettu muille. " mitä hän tällä tahtoikaan tarkoittaa. Mä en silti itke.

En ole niin heikko, että mun täytyisi näyttää se muillekkin. Mä en halua enää itkeä.
----