harhailevat ajatukset.

Mä vaan tykkään leikkii. Tunteeni ovat kadonneet. Kuin kaikki muukin, mitä minulla oli.
Kirjoittamisessani on taas ollut pitkä tauko. Mitä tässä onkaan tapahtunut.....? Kävin ottamassa Klamydia antibiootit viisi viikkoa sitten, ja viikko sitten kontrollissa, pitäisi mennä uudestaan koska tiedän ettei Klamydia ole lähtenyt vielä.. Kaiken lisäksi olen raskaana. Abortti on ainoa ratkaisu.

Olen töissä sairaalassa, tämän kuun. Ja loput kesästä onkin vapaata ja ensi torstaina saan tietää pääsenkö opiskelemaan vai en. Jos pääsen, muutan toiselle paikkakunnalle. Toisaalta se olisi ihan hyvä, saisin vähän välimatkaa tähän kaikkeen mitä täällä on.. En tiedä, ajatukseni ovat olleet sekasin, ihmisuhdesotkuja ja vielä vähän lisää niitä.  Kaipaan yhä viimeisintä oikeaa suhdetta, kaipaan tyttöä joka joskus sai minut onnelliseksi, kaipaan häntä, kenen takia jaksoin herätä aamuun uuteen ja tehdä töitä elämäni eteen. Iltaisin huomaan miettiväni, kuinka paljon menetin. Huomaan myös miettiväni tyttöä joka ikinen päivä. Mietin häntä vaikka ympärilläni olisi paljon ihmisiä, joskus toivon että näkisin hänen vain kävelevän suuressa ihmisjoukossa. Toivon että voisin nähdä hänet kävelemässä, muiden keskellä. Tiedän, että hän erottuisi silmiini aivan heti. Kaipaan hänen ääntään, tuoksuaan ja kaikkea hänessä, kaipaan yhä sitä mitä meillä joskus oli. Vaikka siitä onkin jo aikaa, kaipaan yhä.

Lauantaina oli koulujen päättärit, en ollut täysin selvin päin. Ystäväni luokse palatessani, olin kaatunut eteiseen. Mutta eihän se minua haitannut, olisin halunnut vain nollata kokopään. Ystäväni sanoi minun olevan hänen mielestään kuin ''alfauros'', että tiedän voivani tehdä mitä haluan ja saavani kaiken mitä haluan. Hän sanoi: '' Mä yritän tosi paljo et saisin ketää, mut sun ei tarvii sanoo ku pari sanaa ja saat kaiken.'' Itsetuntoni on parempi kuin ennen, itsetuntoni nousee joka kerta kun loukkaan toista ihmistä, ensin annan muiden olettaa jotain, tavallaan ''isken'' heidät, ja pian sen jälkeen minua ei kiinnosta ollenkaan.... Minulle kerrottiin myös että olen playeri.. En itse ole sitä mieltä, en vain ole löytänyt vielä sitä jotain. Ehkä löydän sen joskus...

Huomenna on perjantai. Suunnitelmissa olisi muutamien kavereiden kanssa ottaa kaljaa. En tiedä mitä siitäkin tulee. Olen tosi väsynyt. koska en ole oikein nukkunut, koska menen aamulla töihin kahdeksaksi, eikä illalla tietenkäänn väsytä, koska ulkona on esimerkiksi niin valoisaa. Minusta tuntuu että pysyn pystyssä enää vain kahvin ja muutaman suupalan avulla.... Kauankohan kroppani kestää tätä? Mä en tiedä..

En keksi enää yhtään mitä kirjoittaisin, ajatukseni harhailevat, enkä pysty keskittymään juuri nyt mihinkään.