nyt minulla on hyvä olla.

Ajatukseni ovat sekaisin, olen ihastunut väärään ihmiseen. Toisaalta minusta ei taas tunnu ollenkaan väärälle, mutta kuitenkin... Eilen eräs ystäväni kokeili ensimmäistä kertaa jotain tupakkaa vahvempaa, hän meni aika lailla sekaisin. Hän oli menossa poikaystävälleen yöksi joten lähdin hänen kanssaan samaa matkaa bussilla, kun hän meni käymään kotona. Itse unohdin jäädä pysäkillä jossa oli tarkoitus jäädä. Kävelin pienen matkan ja mies tuli hakemaan minut hänen luokseen. Juttelimme ja kerroin tunteistani hänelle. Hän kysyi minä sinä pidät minua? En oikein osannut vastata, koska en tiennyt mitä hän ajattelee. Vaikka keskustelimme pitkän tovin, en ymmärtänyt paljoakaan. Aivoni eivät toimineet. Hän epäili että olin ottanut jotain pillereitä. Mutta en. En enää. Mies kertoi minulle jotain sellaista mistä kukaan muu ei ollut kuullut. Hän sanoi ''Kun sinä luotat minuun, minäkin luotan sinuun..Katsotaan miten tässä käy.'' Ja kysyin häneltä mikä olen hänelle, pelkkä panokaveri, kaveri, ystävä..? Hän sanoi että olen hänelle tärkeä, ja käski miettiä mitä hän sillä tarkoittaa. Hän sanoi että tietää minun tietävän mitä tarkoittaa, ja halasi minua. Lopulta makasimme sängyllä ja hän silitteli selkääni, en halunnut lähteä pois. Ensimmäistä kertaa halusin olla jonkun lähellä niin. Nukahdin. Heräsin noin puolentoista tunnin päästä, en edes ensin tajunnut missä olen. Kuulin kuinka vessassa laskettiin vettä, nousin ylös ja seisoin vessan oven edessä, ja mies tuli vessasta, halasi ja antoi pusun poskelle. Olin yhä täysin unessa. Etsin vaatteeni ja lähdimme tupakalle. Hän tarjosi kyydin minulle ja jäi vielä tupakalle kanssani. Pussasi poskelle ja halasi, ennen kuin lähdin autonluota.

En kuitenkaan tiedä onko tämä kaikki totta.

Mutta minulla on kuitenkin nyt hyvä olla. Enkä halua tämän katoavan. En ole tuntenut ennen näin.

kuulumisia?

Lähiaikoina on tapahtunut vaikka ja mitä, en ole kuitenkaan jaksanut kirjoittaa mistään. En edes muista mitä viimeksi olen tänne kirjoittanut... No kuitenkin, erosin eräästä tytöstä, ehkä noin kuukausi sitten. Olen pelleillyt monen ihmisen tunteilla sen jälkeen. Ensin esittänyt kiinnostukseni, ja hetkenpäästä kertonut ettei se ole sitä mitä haluan.. Eräs ystävänikin erosi poikakaveristaan jokin aika sitten. Ja nyt ystäväni epäilee minulla olevan suhde hänen exään..

En ole käynyt koulussakaan muutamaan päivään. En viimeviikolla kuin parina tuntina. Ja maanantaina viimeksi olin kahdella viimeisellä tunnilla tekemässä englannin koetta. Huomenna tarkoitukseni olisi mennä kouluun, perjantaina ja maanantaina on vapaata.

Pelkään syömishäiriön tulevan takaisin. Minua oksettaa ja ällöttää katsoa itseäni peilistä, en ole syönyt kahteen viikkoon, ehkä vain yhden suupalan ja juonut vettä, kahvia ja polttanut tupakkaa. Mitä jos sairastun taas?`Kuitenkin stressaan niiin paljon kaikesta, minusta tuntuu pahalle kun parasystäväni ei usko minua ja epäilee, sanon sitten mitä vain.. Hän luulee että valehtelen hänelle hänen exästään kaiken aikaa. Emmehän me nykyään edes puhu melkein mistään muusta, kuin tästä kyseisestä miehestä. Olenhan minä toki ollut tämän ihmisen kanssa, viettäny hieman aikaa ja jutellut. Hänelle kerroin esimerkiksi että pelkään sairastuvani syömishäiriöön taas... Hän on heittänyt minut muutamia kertoja kotiin ja olen ollut hänen luonaan parikertaa. Muttei kuitenkaan ole tapahtunut mitää sallaista josta ystäväni täytyisis suuttua. Hänhän kaikenlisäksi ilmoittaa jokapäivä, kuinka ei ole mustasukkainen tai että ei halua miestä enää takaisin. Miksen siis voisi olla miehen ystävä?

Oikeastaan asiani ovat aika hyvin vaikka stressaan joistakin pienistä asioista, mutta muuten olen kunnossa. En ole viillellytkään hetkeen, enkä satuttanut itseäni muutenkaan.. hmm.... En oikein tiedä mitä voisin tänne kirjoittaa, pääni lyö tyhjää. En nykyään muista asioita niinkuin ennen.

Tunnen pientä ihastusta, mutten kuitenkaan halua seurustella, kumpikaan meistä ei. Ja sovimme että olemme vapaita, mutta hengailemme. Näemme välillä yms. Tämä on monimutkainen tilanne, ja hauska sinänsä, sillä kyseinen ihminen ei tiedä minun ihastuneen häneen. Tai no tietää, mutten ole sitä vielä hänelle täysin suoraan sanonut... Itseasiassa, tämä on sellaista että pidämme oikeastaan hauskaa, katsomme telkkaria, istumme autossa, käymme ajelemassa, näemme pieniä hetkiä päivässä, vain muutamia tunteja. Välillä olen hänen luonaan yms... Vaikkei meillä ole suhdetta, hän kuitenkin pussaa minua silloin tällöin, katsoo suoraan silmiin ja sanoo että jokin minussa vetää häntä puoleensa, hän keittää minulle kahvia jne. Reilu kaksikymmentä minuuttia sitten hän tuli lähelleni ja antoi pusun, ''nähää'' Hän lähti omille asioilleen ja jätti minut kotiinsa, katsomaan telkkaria. En oikein tiedä mitä tämä on. Nautin hänen seurastaan. Pidän hänen läheisyydestään.

Minun täytyy vain nyt ajatella....

(: