Miks mä ees hymyilen, ku sisällä mä itken verta vuotaen. Mä istun tässä, yksin huoneessä pimeässä, kyyneleet silmistä valuen.
jos pystyisin, muuttaisin kaiken kerralla.
Mä mietin mennyttä, mä kaipaan sitä mitä mulla joskus oli. Kaipaan sitä ihmistä vierelleni, joka ymmärsi jokaisen sanani, jokaisen katseeni. Joka ainoan ajatukseni.
tiedän et enää kanssani ulos tuu.
Haluisin vaan itkee, itkee ulos kaiken. mut miks mä vaa hymyilen ku nousen tästä pimeestä huoneesta. En haluaisi nähdä ketään, mut miks silti aina raahaan itseni ulos ovesta, miksi suljen oven takanani ja lupaan palaavani pian, kuitenkin palaan vasta illalla.
En haluu tuntee enää mitää.
